Pitelen kädessäni
suttuista ultra-kuvaa, jossa näkyy suurennettuna pieni ihmisen alku.
Kuvasta ei saa oikein selvää. En erota päätä, enkä oikein
mitään muutakaan. Hän ei näytä juurikaan vielä ihmiseltä,
enemmänkin katkaravulta. Siinä hän kuitenkin on. Hän, jonka
sydämen nopean sykkeen näimme tänään klinikan ultraruudulla. Hän
on todellinen. Hän on ihan oikeasti siinä. Kokokin vastaa viikkoja,
joten hän on juuri sellainen kun kuuluukin. Hänellä on kaikki
hyvin. Kuinka onnelliseksi tulinkaan nähdessäni pienen sydämen
sykkivän!
Tunne siitä, että
tämä raskaus on oikeasti todellinen, vahvistuu sisälläni päivä
päivältä. Vaikka vaikealta tuntuu vieläkin uskoa, on minusta
tulossa kovaa vauhtia äiti. Ja miehestä isä. Miten isoja sanoja.
Tästä olen haaveillut ties kuinka kauan, ihan pienestä tytöstä
asti. Suurin haaveeni on viimein pitkän odotuksen jälkeen
käymässä toteen! Silti joka lauseeseen joudun lisäämään vielä
sanat: jos kaikki menee hyvin. Pienet vihlaisut ja pömpöttävä
vatsa kuitenkin muistuttavat minua joka päivä siitä, että jotain
ihmeellistä tapahtuu sisälläni. Että alkio kehittyy ja kasvaa.
Että kaikki on ainakin toistaiseksi hyvin. Silittelen vatsaa ja
hymyilen. Minä. Raskaana. Me saamme vauvan. Uskon siihen päivä
päivältä kovemmin.
Painoimme tänään
lapsettomuusklinikan oven kiinni takanamme. Seuraava käynti on
neuvolassa. Klinikan ovea sulkiessamme toivoimme, ettemme avaa tuota
ovea pitkään aikaan. Tavallaan tuntui haikealta, mutta tiesimme jättävämme tähänastisten elämämme ehdottomasti rankimman kokemuksen taaksemme. Se tuntui uskomattoman hyvältä. Lääkäri toivoi minun käyvän synnytyksen
jälkeen jälkitarkastuksessa klinikalla, ja lupasin tulla. Klinikan
väki on tässä viiden vuoden aikana tullut kovin tutuksi, ja se on
vähintä mitä voimme tehdä. He ovat iloinneet positiivisesta
raskaustestituloksesta meidän kanssamme, ja olleet aidosti iloisia
puolestamme. Olemme ikuisesti kiitollisia klinikan henkilökunnalle
heidän ponnisteluistaan meidän auttamiseksemme. Kaikista niistä ystävällisistä sanoista ja kannustuksesta. Lopulta kaikista
epäonnistuneista hoidoista huolimatta onnistuimme saamaan alkuun
toivotun raskauden. Näin ei käy valitettavasti kaikille, mutta
useimmille. Olen äärettömän onnellinen ja kiitollinen, että minä
saan kuulua näiden onnekkaiden naisten joukkoon. Vaikka enhän ihan oikeasti
koskaan ihan kokonaan luopunut toivosta.