Kevyempi kantaa

Paljon on tapahtunut, ja paljon on kerrottavaa. Mutta tehdään se heti tässä alussa selväksi, että edelleenkään en ole raskaana, jos joku niin uskalsi toivoa. Mistähän sitä aloittaisi..

Ensinnäkin olemme nyt olleen lahjamunasolujonossa jo jonkin aikaa, ihan tarkkaan en tiedä, mutta ilmeisesti toukokuusta asti. Emme ole vielä tehneet kuitenkaan päätöstä, käyttäisimmekö pakastettuja munasoluja vai tehdäänkö tuorealkionsiirto. Molemmat vaihtoehdot ovat olemassa ja olemme lääkärin kanssa jo keskustelleet asiasta kuitenkaan päätymättä vielä mihinkään lopputulokseen. Yksi kortti on nimittäin vielä kääntämättä. Viimeinen omilla soluilla tehtävä hoito, joka on meneillään parhaillaan. Punktio oli perjantaina. Hoitona kokeiltiin jotain ihan uutta. Hoito on nimeltään pitkä clomifeenihoito eli Menopurin ja Orgalutranin ohella käytössä oli clomifeenitabletit kiertopäivinä 4-11. Irroitus tehtiin Gonapeptylillä. Tavoitteena oli saada lievemmällä stimulaatiolla aikaan vähemmän, mutta laadukkaampia munasoluja. Tavoitteena oli 5 solua, mutta kuinka ollakaan kun minusta on kysymys, niitä tuli 9. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Toivotaan, ettei laatu kärsi määrän vuoksi. Tänään solujen pitäisi olla 8-soluisia. Odottelemme lääkärin soittoa puolenpäivän aikaan. Jännittää. Pelottaa. Tästä on nyt kaikki kiinni. Tästä viimeisestä hoidosta on kiinni, voinko ikinä saada geneettisesti omia lapsia. En voi uskoa, että tämä on nyt se viimeinen mahdollisuus. Uutisten on pakko olla hyviä. Pieni pessimisti sisälläni kuitenkin nostaa päätään ja sanoo: miten kuvittelet, että ne tälläkään kertaa olisivat yhtään parempia? Miten mikään olisi muuttunut? Ja jotenkin olen jo asennoitunut siihen, että lahjasoluhoito on edessä. 

Kovin suuria odotuksia ei siis ole tähän hoitoon ladattu, vaikka itse asiassa montakin asiaa on tehty eri tavalla. Sen lisäksi, että koko hoito tehtiin eri kaavalla, on käytössä ollut kilpirauhaslääkitys (Thyroxin minimiannostuksella), jolla arvot on saatu pidettyä oikealla tasolla, DHEA, melatoniini, vitamiini-ja hivenainevalmisteet ja gluteeniton ruokavalio, jota olen nyt noudattanut puolisen vuotta. Mikä lie suurin vaikuttaja, mutta olen keväästä asti voinut paljon paremmin sekä henkisesti että fyysisesti. Muutos tapahtui sen jälkeen kun aloitin vitamiinivalmisteet ja Thyroxinin. Pahimmat masentelukaudet ovat ohi, eivätkä edes vauvauutiset hetkauta lähellekään samalla tavalla kun aiemmin. Jokin minussa on muuttunut ja nimenomaan parempaan suuntaan. Tuntuu kuin iso kivi olisi vierähtänyt harteilta, vaikkei mikään ole vielä ratkennutkaan. Jotenkin tämä taakka tuntuu nyt vaan kevyemmältä kantaa.

Ensimmäistä kertaa punktio oli kivulias, mutta ilmeisesti pienemmästä follikkelimäärästä johtuen toipuminen on ollut nopeampaa verrattuna niihin kertoihin kun soluja saatiin yli 20 ja pystyin hädin tuskin kävelemään ensimmäiseen pariin päivään. Tämän päivän olen kuitenkin vielä sairaslomalla, ja hyvä niin, sillä haluan olla kotona vastaanottamassa tämän niin kovin tärkeän puhelun. Muistan ne monet itkut työpaikan vessassa, enkä halua kokea sitä enää.. Miten tästä sitten edetään? Mikäli alkiot kehittyvät normaalisti, ne pakastetaan ja siirto tehdään vasta yhden tai kahden taukokierron jälkeen. Clomifeeni rappeuttaa limakalvoa väliaikaisesti niin, ettei alkio pysty kiinnittymään, eikä tuoresiirtoa voida näin ollen tehdä. Tässä on siis todella monta asiaa, joka voi mennä pieleen. Vähän liian monta. Ensinnäkin munasolujen tulee hedelmöittyä normaalisti, edetä 8-solu/blastokystavaiheeseen, jotta ne ovat pakastuskelpoisia ja sen jälkeen vielä selvitä pakastuksesta ennen kun niitä voidaan edes siirtää. 

Koskaan ennen lääkärin soitto ei ole jännittänyt näin paljon etukäteen.. Pelottaa. Pelottaa niin paljon. Miten tässä oikein käy?