Akupunktio osa II

Nyt on toinenkin akupunktiokäynti takana. Oikeastaan kävin jo viikko sitten, mutten ole ehtinyt kirjoittaa. Tässä nyt kuitenkin juttua siitäkin käynnistä, kun lupasin.

Käynti kesti jälleen sen kaksi tuntia minkä ensimmäisellä kerrallakin, ja tällä kerralla onnistuin jopa nukahtamaan neulat ihossani. Taisi siis olla ihan rentouttavaa pitkän työpäivän jälkeen. Neulat laitettiin muistaakseni ihan samoihin paikkoihin kuin edelliselläkin kerralla. Tärkeimpinä ilmeisesti jalat, joissa kulkee munuaisten meridiaani. Ongelmat munuaisen energian virtauksessa liitetään lapsettomuuteen, etenkin siis selittämättömään. Munasarjoissani on kuulemma myös kai jotain ongelmaa. Hoitaja esitti tämän ikään kuin kysymyksenä, johon vastasin, että niin kai sitten on, kun ei tule hyvälaatuisia munasoluja. “Kohta tulee”, totesi hän lempeästi ja itsevarmasti hymyillen. En nyt tähän sitten jaksanut enää korjata, että ei ole edes omat munasolut tässä tulevassa hoidossa käytössä, ja että se ei nyt ihan ollut tällä hetkellä tarkoitus, vaan se, että tämä lahjasoluhoito onnistuisi. Ehkä hän unohti, en tiedä.

Muuten hoito eteni ihan samaa rataa kun ennenkin: hän halusi nähdä kieleni jälleen, hieroi lämpimällä “metallitangolla” niskaa, teki kuivakuppauksen, selkä-, niska- ja käsihieronnan ja sain makailla lämpimien vilttien alla lämpölampun lämmittäessä jalkoja noin 45 minuuttia. Tämän jälkeen neuloihin lisättiin ensimmäisestä kerrasta poiketen vielä sähköä (jalat ja vatsa) noin 5-10 minuutiksi/per jalka. Tämä kuulemma tehostaa hoidon vaikutusta. Se teki kipeää aluksi, mutta kun virtaa käännettiin vähän pienemmälle, ei enää. Tuntui vain hassulle. Sekä fyysisesti että psyykkisesti kun vähän huvittavaltahan koko tilanne tuntui. Mutta kuten sanottu, mitä tässä tilanteessa ei olisi valmis koittamaan? Lopuksi tarjoiltiin jälleen lämmin kuppi vihreää teetä ja sain jälleen mukaani yrttivalmisteita sekä neuvon tulla uudelleen alkionsiirtoa edeltävänä päivänä.

Saamiani ruokavalio-ohjeita en ole noudattanut ihan orjallisesti, mutta olen ottanut tavaksi syödä aamupalan lisäksi lämmintä puuroa (hirssi- tai kaura) myös illalla sekä lisännyt proteiinin saantia. En tiedä, mistä voisi johtua tai onko akupunktiolla ollut mitään yhteyttä, mutta olen alkanut jälleen nukkumaan paremmin, enkä ole enää palellut niin paljon kuin ennen. Myös lisävitamiinit ovat olleet käytössä (kalsium ja sinkki, magnesiumia söin jo aikaisemminkin). Raskausvitamiinin olen vaihtanut Multivitasta jo pari kuukautta sitten Femibion-1:een, jossa foolihappo on paremmin imeytyvässä muodossa (Metafolin).

Kiinnostuneille lisätietoa Femibionista täältä: http://www.femibion.fi/femibion-raskaus-1/

Synarela aiheutti aikamoiset vaihdevuosioireet silloin kun annos oli suurimmillaan ja olo oli pahimmillaan kamala. Oli yöhikoilut, mielialavaihtelut ja migreenipäänsäryt. Öisin en saanut kunnolla nukuttua, vaikka söin melatoniinia, ja töissä olin kammottavan väsynyt. Yksi päivä sain hervottoman naurukohtauksen (se oli kyllä oikeasti hauska juttu, jolle nauroin), jonka  jälkeen purskahdin itkuun ilman mitään syytä. Onneksi nyt alkaa olemaan olo taas suht koht normaali. Mies ei ehkä kestäisi kauempaa tällaista menoa. ;)

Viimeinen ultra ennen toivottavasti tulevaa alkionsiirtoa on myös takana. Limakalvo oli jo yli 9mm eli valmis siirtoa varten ja molemmat munasarjat lepotilassa kuten kuuluukin. Lääkäri oli jäänyt miettimään viime käyntini jälkeen sitä pienenpientä endometrioosiepäilyä, joka on monta kertaa jo aiemminkin käväissyt mielessä ja puheessakin, mutta aina se on työnnetty taka-alalle todisteiden puuttuessa. Lähdin lääkäristä kortisoniresepti kourassa. Sen pitäisi helpottaa alkion kiinnittymistä ja pienentää riskiä siihen, että kehoni hylkisi vierasta solua. Tottakai olin valmis kokeilemaan tätäkin. Lisää pillereitä vaan, jos niistä vaan jotain apua on!

Nyt sitten ei sitten paljon muuta voida tehdä kun odotella tietoa luovuttajan punktiopäivästä. Uskomatonta miten aika rientää.. jos kaikki menee hyvin, on siirto jo ensi viikolla! Kyllä tässä alkaa jo aika hermona olla…

Akupunktio osa I

Kerronpa teille nyt tämänpäiväisestä kokemuksestani akupunktiohoitajalla, koska käynti oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Taustasta vielä sen verran, että olen aikaisemmin kokeillut akupunktiota selän hoitoon työterveyshuollon kautta, ja ihan hyvä kokemus sekin oli (lukuun ottamatta sitä kertaa kun istuin yläkeho paljaana yksin huoneessa neulat selässä kun tuli palohälytys), mutta tämänpäiväinen kokemus oli jotain ihan muuta. Puolen tunnin neulat ihoon, odotellaan yksin pimeässä huoneessa ja lopuksi neulat pois ja hei hei-session sijaan minut ensinnäkin haastateltiin perinpohjin. Hoitaja halusi tietää mm. kuukautiskiertoni pituuden ja keston, ovatko kuukautiseni kivuliaat, mitä syön, mitä vitamiinivalmisteita käytän, mikä selässäni on vialla, harrastanko liikuntaa, kauanko lapsettomuutta on kestänyt ja mitä hoitoja olen käynyt läpi. Lisäksi varmistin, että akupunktion tekeminen tilanteessani on turvallista ja että henkilö ymmärsi, että oma hormonitoimintani on tarkoituksella pysäytetty, jotta alkionsiirto luovutetulla munasolulla voitaisiin tehdä kuukauden päästä. Jos hoito ei olisi järkevää, voitaisiin hoitaa pelkkää selkää.

Hoitaja, joka on itse siis kiinalainen, kertoi, että kiinalaisessa lääketieteessä hoidetaan kehoa kokonaisuutena, joten samalla hoidettaisiin molempia. Hänen mielestään mitään estettä hoidolle ei ollut, mutta sain kuulla, ettei kohtuni ole vielä valmis raskaudelle (!), eikä energia pääse virtaamaan kehossani vapaasti tällä hetkellä johtuen mineraalipuutoksista ja selkäkivusta. Hän ei siis ollut varma, pystyisikö auttamaan minua näin nopealla aikataululla. Yleensä pelkästään ravintoainevajeen korjautumiseen tulisi varata aikaa kolme kuukautta. (Pahus, olisi pitänyt tulla aikaisemmin!)

Hän lupasi kuitenkin auttaa ja tehdä sen verran minkä voi. Minua pyydettiin asettautumaan selälleni makuulle. Sain päälleni lämpimiä vilttejä, lämpötyynyn vatsan päälle sekä lämpölampun jalkoja lämmittämään. Neulat laitettiin useaan eri kohtaan: polviin, jalkateriin, vatsalle, käsiin, korvien lähelle sekä yksi otsalle hiusrajaan. Makailin neulat ihossani noin 45min-1h, jonka jälkeen hoitaja otti neulat pois ja levitti selkääni öljyä ja aloitti kuivakuppauksen. Sen pitäisi poistaa lihasjännitystä ja turvotusta. Se ei varsinaisesti sattunut, mutta ei ollut kyllä kovin rentouttavaakaan. Lopuksi minulle tarjoiltiin vihreää teetä ja sain lyhyen niska-hartiahieronnan sekä ruokavalio-ohjeet.

Ensimmäinen asia, jonka hän totesi pelkästään katsomalla minua, ihoani, liikkumistani, puhetyyliäni, kieltäni ja käsiäni ja kuulemma myös tukkoisen kuuloinen nenäni paljasti (ei se omasta mielestäni ole tukossa), että minulla on mineraalipuutostila, etenkin kalsiumin. Tämä voi ihan hyvinkin pitää paikkansa, kun on gluteenittoman ruokavalion myötä jäänyt esim. juustot pois ja myöhemmin maitokin. Sain ohjeeksi jatkaa edelleen raskausmonivitamiinin syöntiä, ja huolehtia, että saan tarpeeksi D-vitamiinia, kalsiumia, magnesiumia B-vitamiinia ja erityisesti sinkkiä, joka on kuulemma todella tärkeää nyt. Sain yksityiskohtaiset räätälöidyt ravinto-ohjeet, jonka mukaan minun olisi lisättävä erityisesti lihan syöntiä. Marjojen syöntiä tulisi hänen mukaansa vähentää, mikä tuntui oudolta (enkä saanut siihen oikein järkevää selitystä) ja Omega-3:sen/kalaöljyn hän käski lopettaa kokonaan. Se kuulemma pilaa kaiken ja vaikuttaa selkäkipuihinkin. Jotenkin verisuoniin se liittyi, mutta en ihan ymmärtänyt kokonaisuutta. Kuulostaa niin oudolta, kun suomalaiset ravintosuositukset (joihin tosin nykyään suhtaudun hyvinkin kriittisesti) nimenomaan kehottavat käyttämään Omegoita ja syömään paljon marjoja. Toisaalta onhan omegoiden käyttö lopetettava noin kuukautta ennen IVF:äänkin menoa verenvuotoriskin vuoksi, joten voihan tuossa jotain perää olla.. Enpä itse asiassa muista, että lapsuudessani tai nuoruudessani olisi mitään omegoja napsittu, ja ihan hyvin silloin voitiin. Lopuksi vatsaani (kohdun kohdalle) sekä alaselkääni teipattiin vielä lämpötyynyt, joita tulisi pitää paikoillaan niin kauan kun ne pysyvät lämpiminä eli noin 8-16h.

Koko käynti kesti noin kaksi tuntia, ja sain mukaani vielä kiinalaista yrttiä nimeltä Tongren Wuji Baifeng Wan. Ohessa netistä löytämäni tuoteseloste, mihin sen pitäisi vaikuttaa:

“Tonifies blood and qi, warms the uterus, nurtures yin, resolves stagnation of liver qi and blood. Use for menstrual disorders due to deficiency or cold, including amenorrhea, dysmenorrhea, or infertility.”

Viikon päästä on uusi aika, kirjoitan sitten lisää. Vähän hullultahan tämä koko juttu tuntuu, mutta kaikkea olen valmis kokeilemaan. Sitä paitsi olen kuullut viime aikoina niin monelta hyviä kokemuksia akupunktiosta, että senkin puolesta oli ihan pakko avata vielä tämäkin ovi.

Asemalla

Nyt on itkut itketty, ainakin uskallan varovaisesti sanoa sen ääneen. Enempää ei taida kyyneleitä yhdeltä ihmiseltä tullakaan. Olen antanut itselleni luvan surra, koska minulla on siihen täysi oikeus. Taas kerran menetin jotain mitä ei ole koskaan ollut olemassakaan. Miten se voikin tuntua niin pahalta? Miten kaipaus voikaan olla näin suuri? Minulle on aina ollut selvää, että haluan perheen ja lapsia. On raskasta, kun niin luonnollinen asia kun perheen perustaminen, ei onnistu, ei sitten millään. Kyllä te tiedätte. Ei ole kyse tahdosta, sinnikkyydestä eikä yrittämisestä, eikä siitä etteikö asialle olisi annettu aikaa. Ei ole kyse rahasta, sillä joitain asioita elämässä ei vaan voi ostaa. Vaikka kuinka paljon syytäisimme rahaa hoitoihin, se ei takaa meille lasta. On lannistavaa, kun edes moderni lääketiede, johon niin paljon alussa uskoi, ei sekään tunnu pystyvän meitä auttamaan. Silti on vaan jaksettava uskoa, että vielä onnistumme.

Alussa olimme ehkä kärsimättömiä, mutta enää ei voi sanoa niin. Olemme odottaneet jo aika kauan. Emme ehkä kauimmin, mutta kauemmin kuin kenenkään pitäisi joutua odottamaan. Makuuhuoneen seinällä oleva edelliseltä asukkaalta jäänyt sisustustarra muistuttaa minua joka päivä siitä, miten itsestäänselvyytenä perheen perustamista pidetään. Tarrassa lukee: “ Family – only because two people fell in love.” Tuo tarra tekee minut välillä surulliseksi, ja pahimpina päivinä on tehnyt mieli repiä se pois. Kun ei meille tule mitään perhettä, vaikka kuinka paljon rakastettaisiin! Pois muuttaessaan – toki hyvää tarkoittaen - kysyivät meiltä myös, olisiko meillä tarvetta hoitopöydälle vai heittävätkö sen roskiin. Roskiinhan se meni, ja samaan paikkaan olisi joutanut se tarra.

Minusta tuntuu siltä kuin odottaisin junaa, mutta juna ei vain koskaan tule. Lippukin on jo ostettu etukäteen, ja olen asemalla ajoissa, mutta junaa ei näy eikä kuulu. Odotan ja odotan, mutta se ei auta. Viereiselle laiturille tulee junia vähän väliä, mutta minun junani ei tule. Seison yksin asemalla, kuukaudesta toiseen, aina vaan odottaen sitä samaa junaa, joka ei tule. Kengät ovat märät ja viluttaa, mutta odotan sinnikkäästi. Ihmiset vaihtuvat muilla laitureilla ja häviävät omien juniensa mukana kohti määränpäätään. Osa heistä tulee jo uudelleen. Katselen kun heidän junansa saapuvat ajallaan tai enintään vähän myöhässä. Minä en tiedä, onko junani vain pahasti myöhässä vai tuleeko se koskaan. En voi luovuttaa ja lähteä, koska pelkään, että juna tulee lähdettyäni. Silloin en saisi koskaan tietää, olisiko juna tullut. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa junaa, joka ei ehkä koskaan tule. Se on ainoa mahdollisuuteni päästä sinne, mihin olen menossa.

Ehkä se meidän juna tulee vielä. Se on vaan myöhässä. Pakko uskoa, että tämä tästä vielä jonain päivänä iloksi muuttuu. Tavalla tai toisella. Matka voi olla vielä pitkä ja raskas, mutta kestän, sillä olen vahva. Olen paljon vahvempi kuin luulin. Vaikka murrun, en katkea. Enkä takuulla anna periksi.

Tiedän, että monta kiveä on vielä kääntämättä, ja yksi niistä on lahjasoluhoito, jolle olen viime päivinä suonut ajatuksen jos toisenkin. Ajatus tuntuu vielä vähän vieraalta, mutta uskon tottuvani ajatukseen, jos se tulee ajankohtaiseksi. Lapsi tuntuisi varmasti ihan yhtä omalta, kun hänet on kohdussaan kasvattanut ja synnyttänyt. Nimenomaan tuo raskaana oleminen ja synnyttäminen tuntuvat niin tärkeiltä asioilta, joihin koen olevani naisena oikeutettu ja minulle on todellä tärkeää päästä ne kokemaan. Siksi myös luulen, että lahjasoluhoito on adoptiota luonnollisempi vaihtoehto meille (tosin ei adoptiokaan ole missään nimessä pois suljettu vaihtoehto!). Olisikohan lahjasolu mahdollista saada omalta siskolta?

Vielä ei ole kuitenkaan se hetki, jolloin on aika luopua toivosta omien solujen suhteen. Etsin täällä taas kuumeisesti keinoja, joilla voisin vaikuttaa munasolujen ja alkioiden laatuun. On pakko olla jotain, mitä voin tehdä. Minulla on niin suuri tarve yrittää parantaa mahdollisuuksiamme, etten voi vain istua kädet ristissä ja toivoa parasta. Minun on pakko tehdä jotain! Ehkä se tuo tunteen, että edes jollakin tapaa pystyn kontrolloimaan tätä tilannetta. Ehkä paras olisi vain antaa olla, unohtaa koko yritys hetkeksi ja nauttia kesästä. Ottaa kunnot kännit (mitä en ole kolmeen vuoteen tehnyt) ja olla huoleton edes hetken. Mutta kun ei pysty. Olen vakuuttunut, että terveillä elämäntavoilla, ruokavaliolla ja liikunnalla on pakko olla jotain vaikutusta. Harkitsen palaamista gluteenittomaan- tai ainakin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon ja luen Niels H. Lauersenin & Colette Bouchezin kirjaa “Eat Love Get Pregnant – A couples guide to boosting fertility & having a healthy baby.” Olen myös ajatellut ostaa ubikinonia (Q10) luettuani tämän artikkelin:

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2233

Onko kellään kokemusta ubikinonista alkioiden laadun parantamisessa? Ymmärtääkseni sitä ei saa käyttää hoitojen aikana, koska se saattaa estää lääkkeiden imeytymistä, mutta nyt hoitotauolla siitä tuskin on haittaa. Mahtaakohan olla ihan humpuukia?

Ruokavalioremontti

Kiitos kaikille, jotka tsemppasivat epäonnisen IVF:n jälkeen. Itkut on itketty, ja jostain syvältä olen onnistunut kaivamaan entistä enemmän taistelutahtoa. Nyt, seuraavassa kierrossa, jos se yhtään minusta on kiinni, onnistumme. Niin olen päättänyt. Täällä remontoidaan nyt asuntoa, selkää ja ruokavaliota. Teen parhaani, jotta uuden hoitokierron alkaessa voin paremmin kun aikoihin. Ehkä silloin olosuhteet raskauden alkamiselle ovat optimaalisimmat ja mahdollisuudet onnistumiseen parhaat. Ehkä keho, joka ei ole kunnossa, ei ole valmis kantamaan lasta. Sekin huolettaa, miten näin kipeällä selällä pärjäisin, jos raskaaksi tulisin. Se onkin nyt prioriteetti numero yksi. Suunnitelmissa on fysioterapiaa, hierontaa, akupunktiota, kuntosaliharjoittelua ja joogaa. Kenties innostun jälleen myös lenkkeilystä, kun kevätkin tulee. Auringosta saa kummasti uutta energiaa pimeän ja synkän talven jälkeen.

Remontti ruokavaliossa tulee myös tarpeeseen. Syön pääosin terveellisesti, mutta kokeilen nyt muutamaan muutosta, joilla toivon olevan, jos ei raskautumista, niin ainakin terveyttä edistävä vaikutus. Alejandro Junger kirjoittaa kirjassaan Puhdas keho seuraavaa: “Lisäksi erilaiset toksiinit häiritsevät solujen erilaisia toimintoja, kuten jakautumista ja lisääntymistä, hormoneiden keräämistä ja vapauttamista sekä reseptorien herkkyyttä.” Luen lauseen yhä uudelleen ja uudelleen, enkä voi olla ajattelematta, voisiko tässä olla syy, mikseivät solumme jakaantuneet normaalisti ja edennyt kehityksessään niinkuin olisi kuulunut. En ainakaan voi mitenkään sivuuttaa tätä vaihtoehtoa. Olen jo pidemmän aikaa tiedostanut kemikaalikuorman, jolle keho altistuu joka päivä, ja yrittänyt pienillä muutoksilla vaikuttaa sen pienentämiseen. Olen ehkä ollut oikeilla jäljillä, mutta hieman epäluuloinen kuitenkin. Voisiko sillä tosiaan olla niin iso vaikutus?

Tässä hyviä linkkejä aiheeseen:

  

http://kaisajaakkola.fi/2013/02/jokapaivaiset-kemikaalimme-nain-vahennat-toksiinialtistusta/?fb_action_ids=10202589155202472&fb_action_types=og.likes&fb_source=other_multiline&action_object_map=[551168171574174]&action_type_map=[%22og.likes%22]&action_ref_map=[]

http://chriskresser.com/9-steps-to-perfect-health-1-dont-eat-toxins

Aiheesta innostuneena olen tutustunut raakaruokaan. Kokonaan en aio ruokavaliotani muuttaa raakaravintoon tai mihinkään muuhunkaan ääripäähän. Tarkoituksenani on rakentaa itselleni omaan elämäntilanteeseen sopiva ruokavalio, johon kuuluu osittain raakaruokaa, osittain kypsennettyä ruokaa (kasvispainotteista + kalaa) ja pienissä määrin superfoodeja, kuten spirulinaa, aloe veraa ja chia-siemeniä. Olen lisännyt ruokavaliooni mm. vihersmoothien ja yritän saada pidettyä kehon happo-emästasapainon oikeassa suhteessa. Olen lisännyt hedelmien ja kasvisten osuutta ruokavaliossani. Harkitsen jopa kahvinjuonnin lopettamista (en tosin ole varma, pystynkö siihen). Maitotuotteista juon/syön vain luomua. Sen jälkeen ei ole tarvinnut kärsiä laktoosin (lue: maidon homogenisoinnin) aiheuttamista vatsavaivoista. Minulla laktoosi-intoleranssi “parani” siirryttyäni luomumaitoon. Rasvattomiin tuotteisiin en ole koskenut pitkään aikaan.

Vatsan toiminnan edistämiseksi olen hankkinut myös Molkosan-herajauhetta, jossa on maitohappobakteereita sekä jättänyt kokonaan valkoisen sokerin. Kahviin laitan intiaanisokeria. Olen myös päättänyt kokeilla viljojen jättämistä pois ruokavaliosta (tai ainakin vehnän), sillä epäilen niiden aiheuttavan minulle vatsavaivoja. Kenties kärsin gluteeniyliherkkyydestä tietämättäni. Keliakiallahan on todettu olevan yhteys lapsettomuuteen, miksei siis myös pelkällä gluteeniyliherkkyydellä voisi olla?

Tässä mielenkiintoinen artikkeli aiheesta:

http://www.scientificamerican.com/article/gluten-sensitivity-may-be-a-misnomer/?page=1

Samalla kun remontoin ruokavaliota ja kuntoani kohti parempaa terveyttä ja ehkä mahdollista raskautta, asuntokin on saanut uutta ilmettä. Olemme vihdoin saaneet aikaiseksi maalata ja tapetoida. Kevätauringon ensisäteet valaisevat huoneen. Tämä alkaa vihdoin näyttää ja tuntua kodilta. Lastenhuone on kuitenkin edelleen tyhjä. Jos tekisimme siitä esimerkiksi vierashuoneen, tuntuisi se luovuttamiselta. Siitä tulee lastenhuone. Piste. Uskon päivä päivältä yhä kovemmin, että sinne asukki vielä saadaan. Ehkä jo loppuvuodesta.