torstai 25. elokuuta 2016

Loppumetreillä

Vielä palailen kirjoittamaan raskauden loppumetreiltä kuulumisia. Koko raskausaika on mennyt uskomattoman nopeasti, ja kesä on hurahtanut ohi silmänräpäyksessä. Viimeinen kolmannes on mennyt ilman pahempia vaivoja ja olen voinut lähestulkoon erinomaisesti. Jopa sienimetsälle olen suuren vatsani kanssa päässyt ongelmitta. Pahoinvoinnin väistyttyä olen voinut nauttia raskaudesta ja ihanasta kasvavasta vatsasta täysin siemauksin. Toki nyt jo tässä vaiheessa vatsa alkaa olemaan jo melko suuri ja hankaloittamaan liikkumista, mutta ei liiaksi. Vauva on edelleen todella aktiivinen, ja potkut käyvät koko ajan voimakkaammiksi. Vauvan arvioitiin viime neuvolakäynnillä olevan jo lähes kolmekiloinen. Tila alkaa käymään vähiin. Kuin myös aika.

Täällä elellään nyt jänniä aikoja. Lapsi voi nyt syntyä minä hetkenä hyvänsä. Voi kuinka olenkaan odottanut, että tapaan hänet! Se hetki on käsillä ihan pian. Jännittävintä on kun ei tiedä koska se tapahtuu tai minkälainen tyyppi sieltä saapuu elämäämme sulostuttamaan. Elämäni suurin unelma on käymässä toteen. Se, mistä niin kauan vain haaveilimme, on pian todellisuutta. Kaikki muuttuu kohta. Ja mitä ihanimmalla tavalla.

Kaikki tuntuu niin uskomattomalta edelleen, ettei tätä meinaa uskoa todeksi vieläkään. Meille tosiaan tulee vauva! Kai se konkretisoituu vasta kun lapsi on käsivarsilla. Liikutun jo ajatellessani koko tilannetta. Miltä tuntuukaan pidellä sylissään ensi kertaa omaa lasta? Miltä se tuntuu kaiken kokemamme jälkeen? Sen on pakko olla maailman paras tunne. Tätä hetkeä on odotettu niin kauan, että tuntuu siltä kuin onnen ja ilon tunteet vyöryisivät päälle tuhatkertaisina. Tällä pienellä pojalla ei ole (vielä) aavistustakaan siitä, kuinka onnelliseksi hän meidän tekee. Meidän rakkain lahjamme.

Kaikki alkaa olemaan valmista pienokaisen saapumista varten. Nyt vain odotellaan.