lauantai 26. joulukuuta 2015

Lahja

Istun bussissa. Edessä olevan istuimen selkämyksessä on tarra. Siinä on sinimyssyinen pieni vauva, ja teksti: “Anna lapsettomalle maailman kallisarvoisin lahja.” Minun tekisi mieli huutaa, että vatsassani on juuri tällainen lahja! Että se ei ole vain pelkkä mainos, vaan se on paljon enemmän! Se on meille täyttä todellisuutta, emmekä olisi tässä tilanteessa, jos joku hyväsydäminen ihminen ei olisi meille luovuttanut omia munasolujaan. Voitteko kuvitella, siellä se pieni lahja-alkio nyt on ja toivottavasti pysyy kyydissä! Minun vatsassani. En huuda. Istun hiljaa penkissäni ja liikutun. Mietin kuinka onnekas olen, että joku ihana ihminen on antanut minulle mahdollisuuden tulla raskaaksi. Mahdollisesti olla raskaana, vaikkakin vielä tietämätön siitä. Tunnen syvää kiitollisuutta tätä ihmistä kohtaan. Voiko tämän parempaa joululahjaa tuntemattomalle antaa? Ihmiset tuijottavat ulos bussin ikkunasta. On pimeää. On ollut niin kovin pimeää koko syksyn. Kukaan ei tunnu edes huomaavan mainosta. Vesipisarat valuvat pitkin bussin ikkunaa ja autojen valot heijastuvat niistä. Ehkä he teeskentelevät, etteivät huomaa. Onhan aihe vähän kiusallinen. Minäkin käännän katseeni pois. Mutta vain siksi, etteivät kyyneleet vieri poskelle. 

En tiedä kuka tämä meille munasolujaan luovuttanut nainen on, mutta toivoisin hänen tietävän, että hän on antanut jo nyt meille parhaan mahdollisen lahjan. Näin lupaavalta ei tilanteemme ole koskaan ennen näyttänyt. Olemme täynnä ihan uudenlaista toivoa. Lahjamunasoluhoidon tuloksena saatiin niin monta hyvälaatuista alkiota, että niitä oli mahdollista viljellä blastokystivaiheeseen asti. Yksi alkioista oli jo toisena päivänä 8-soluinen, ja juuri tämä “nopsa poika” on nyt siirretty kohtuuni blastokystina. Tämän lisäksi saimme viisi (!) alkiota pakkaseen! Ylipäätään se, että saimme alkioita pakkaseen, tuntuu aivan uskomattomalta, mutta että vielä noin monta! Ja vielä blastokysteja! Kyllä nyt luulisi näillä onnistuvan.

Olen miettinyt paljon tätä luovuttajaa. Jos tulen raskaaksi hänen soluillaan, voin olla varma, että lapsi saa hyvät geenit. Luovuttajalla on pakko olla suuri sydän. Hän on todennäköisesti hyväsydäminen, kiltti, empaattinen, epäitsekäs, ystävällinen ja avulias ihminen, joka välittää muista ja haluaa tehdä hyvää. Juuri sellainen kun toivoisin lapsestakin tulevan. Toki kasvatus ja kasvuympäristö merkitsee myös paljon, mutta geenien suhteen ei voi mennä kovin pieleen. Kunpa voisin joskus kiittää tätä naista. Sisälläni on maailman kallisarvoisin lahja, ja pakkasessa viisi lahjaa lisää. Aikamoinen joulu. Vielä on monta päivää ennen kun tiedän, olenko vihdoin raskaana. Tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta ajatella, että olisin. Minä raskaana? Voisiko se olla mahdollista? Ehkä paras joululahja on vielä avaamatta.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Akupunktio osa II

Nyt on toinenkin akupunktiokäynti takana. Oikeastaan kävin jo viikko sitten, mutten ole ehtinyt kirjoittaa. Tässä nyt kuitenkin juttua siitäkin käynnistä, kun lupasin.

Käynti kesti jälleen sen kaksi tuntia minkä ensimmäisellä kerrallakin, ja tällä kerralla onnistuin jopa nukahtamaan neulat ihossani. Taisi siis olla ihan rentouttavaa pitkän työpäivän jälkeen. Neulat laitettiin muistaakseni ihan samoihin paikkoihin kuin edelliselläkin kerralla. Tärkeimpinä ilmeisesti jalat, joissa kulkee munuaisten meridiaani. Ongelmat munuaisen energian virtauksessa liitetään lapsettomuuteen, etenkin siis selittämättömään. Munasarjoissani on kuulemma myös kai jotain ongelmaa. Hoitaja esitti tämän ikään kuin kysymyksenä, johon vastasin, että niin kai sitten on, kun ei tule hyvälaatuisia munasoluja. “Kohta tulee”, totesi hän lempeästi ja itsevarmasti hymyillen. En nyt tähän sitten jaksanut enää korjata, että ei ole edes omat munasolut tässä tulevassa hoidossa käytössä, ja että se ei nyt ihan ollut tällä hetkellä tarkoitus, vaan se, että tämä lahjasoluhoito onnistuisi. Ehkä hän unohti, en tiedä.

Muuten hoito eteni ihan samaa rataa kun ennenkin: hän halusi nähdä kieleni jälleen, hieroi lämpimällä “metallitangolla” niskaa, teki kuivakuppauksen, selkä-, niska- ja käsihieronnan ja sain makailla lämpimien vilttien alla lämpölampun lämmittäessä jalkoja noin 45 minuuttia. Tämän jälkeen neuloihin lisättiin ensimmäisestä kerrasta poiketen vielä sähköä (jalat ja vatsa) noin 5-10 minuutiksi/per jalka. Tämä kuulemma tehostaa hoidon vaikutusta. Se teki kipeää aluksi, mutta kun virtaa käännettiin vähän pienemmälle, ei enää. Tuntui vain hassulle. Sekä fyysisesti että psyykkisesti kun vähän huvittavaltahan koko tilanne tuntui. Mutta kuten sanottu, mitä tässä tilanteessa ei olisi valmis koittamaan? Lopuksi tarjoiltiin jälleen lämmin kuppi vihreää teetä ja sain jälleen mukaani yrttivalmisteita sekä neuvon tulla uudelleen alkionsiirtoa edeltävänä päivänä.

Saamiani ruokavalio-ohjeita en ole noudattanut ihan orjallisesti, mutta olen ottanut tavaksi syödä aamupalan lisäksi lämmintä puuroa (hirssi- tai kaura) myös illalla sekä lisännyt proteiinin saantia. En tiedä, mistä voisi johtua tai onko akupunktiolla ollut mitään yhteyttä, mutta olen alkanut jälleen nukkumaan paremmin, enkä ole enää palellut niin paljon kuin ennen. Myös lisävitamiinit ovat olleet käytössä (kalsium ja sinkki, magnesiumia söin jo aikaisemminkin). Raskausvitamiinin olen vaihtanut Multivitasta jo pari kuukautta sitten Femibion-1:een, jossa foolihappo on paremmin imeytyvässä muodossa (Metafolin).

Kiinnostuneille lisätietoa Femibionista täältä: http://www.femibion.fi/femibion-raskaus-1/

Synarela aiheutti aikamoiset vaihdevuosioireet silloin kun annos oli suurimmillaan ja olo oli pahimmillaan kamala. Oli yöhikoilut, mielialavaihtelut ja migreenipäänsäryt. Öisin en saanut kunnolla nukuttua, vaikka söin melatoniinia, ja töissä olin kammottavan väsynyt. Yksi päivä sain hervottoman naurukohtauksen (se oli kyllä oikeasti hauska juttu, jolle nauroin), jonka  jälkeen purskahdin itkuun ilman mitään syytä. Onneksi nyt alkaa olemaan olo taas suht koht normaali. Mies ei ehkä kestäisi kauempaa tällaista menoa. ;)

Viimeinen ultra ennen toivottavasti tulevaa alkionsiirtoa on myös takana. Limakalvo oli jo yli 9mm eli valmis siirtoa varten ja molemmat munasarjat lepotilassa kuten kuuluukin. Lääkäri oli jäänyt miettimään viime käyntini jälkeen sitä pienenpientä endometrioosiepäilyä, joka on monta kertaa jo aiemminkin käväissyt mielessä ja puheessakin, mutta aina se on työnnetty taka-alalle todisteiden puuttuessa. Lähdin lääkäristä kortisoniresepti kourassa. Sen pitäisi helpottaa alkion kiinnittymistä ja pienentää riskiä siihen, että kehoni hylkisi vierasta solua. Tottakai olin valmis kokeilemaan tätäkin. Lisää pillereitä vaan, jos niistä vaan jotain apua on!

Nyt sitten ei sitten paljon muuta voida tehdä kun odotella tietoa luovuttajan punktiopäivästä. Uskomatonta miten aika rientää.. jos kaikki menee hyvin, on siirto jo ensi viikolla! Kyllä tässä alkaa jo aika hermona olla…