Istun bussissa.
Edessä olevan istuimen selkämyksessä on tarra. Siinä on
sinimyssyinen pieni vauva, ja teksti: “Anna lapsettomalle maailman
kallisarvoisin lahja.” Minun tekisi mieli huutaa, että vatsassani
on juuri tällainen lahja! Että se ei ole vain pelkkä mainos, vaan
se on paljon enemmän! Se on meille täyttä todellisuutta, emmekä
olisi tässä tilanteessa, jos joku hyväsydäminen ihminen ei olisi
meille luovuttanut omia munasolujaan. Voitteko kuvitella, siellä se
pieni lahja-alkio nyt on ja toivottavasti pysyy kyydissä! Minun
vatsassani. En huuda. Istun hiljaa penkissäni ja liikutun. Mietin
kuinka onnekas olen, että joku ihana ihminen on antanut minulle
mahdollisuuden tulla raskaaksi. Mahdollisesti olla raskaana, vaikkakin
vielä tietämätön siitä. Tunnen syvää kiitollisuutta tätä
ihmistä kohtaan. Voiko tämän parempaa joululahjaa tuntemattomalle
antaa? Ihmiset tuijottavat ulos bussin ikkunasta. On pimeää. On ollut niin kovin pimeää koko syksyn. Kukaan
ei tunnu edes huomaavan mainosta. Vesipisarat valuvat pitkin bussin ikkunaa ja autojen valot heijastuvat niistä. Ehkä he teeskentelevät,
etteivät huomaa. Onhan aihe vähän kiusallinen. Minäkin käännän
katseeni pois. Mutta vain siksi, etteivät kyyneleet vieri poskelle.
En tiedä kuka tämä meille munasolujaan luovuttanut nainen on, mutta toivoisin hänen tietävän, että hän on
antanut jo nyt meille parhaan mahdollisen lahjan. Näin lupaavalta ei
tilanteemme ole koskaan ennen näyttänyt. Olemme täynnä ihan
uudenlaista toivoa. Lahjamunasoluhoidon tuloksena saatiin niin monta
hyvälaatuista alkiota, että niitä oli mahdollista viljellä
blastokystivaiheeseen asti. Yksi alkioista oli jo toisena päivänä
8-soluinen, ja juuri tämä “nopsa poika” on nyt siirretty
kohtuuni blastokystina. Tämän lisäksi saimme viisi (!) alkiota
pakkaseen! Ylipäätään se, että saimme alkioita pakkaseen, tuntuu
aivan uskomattomalta, mutta että vielä noin monta! Ja vielä
blastokysteja! Kyllä nyt luulisi näillä onnistuvan.
Olen miettinyt
paljon tätä luovuttajaa. Jos tulen raskaaksi hänen soluillaan,
voin olla varma, että lapsi saa hyvät geenit. Luovuttajalla on
pakko olla suuri sydän. Hän on todennäköisesti hyväsydäminen, kiltti, empaattinen, epäitsekäs, ystävällinen ja avulias ihminen, joka
välittää muista ja haluaa tehdä hyvää. Juuri sellainen kun
toivoisin lapsestakin tulevan. Toki kasvatus ja kasvuympäristö
merkitsee myös paljon, mutta geenien suhteen ei voi mennä kovin
pieleen. Kunpa voisin joskus kiittää tätä naista. Sisälläni on
maailman kallisarvoisin lahja, ja pakkasessa viisi lahjaa lisää.
Aikamoinen joulu. Vielä on monta päivää ennen kun tiedän, olenko vihdoin raskaana.
Tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta ajatella, että olisin. Minä
raskaana? Voisiko se olla mahdollista? Ehkä paras joululahja on vielä avaamatta.