Saimme vihdoin
odotetut tulokset lisätutkimuksista. Ei löytynyt kromosomien
dislokaatioita, geenimutaatioita, tukostaipumusta, lisämunuaisen
vasta-aineita, eikä mitään muutakaan. Sanat “normaali löydös”
ja “negatiivinen” toistuvat papereissa ja lääkärin puheessa.
Istun lääkäriä vastapäätä tutulla sinisellä tuolilla ja
huokaan helpotuksesta. Paperissa tosiaan lukee: “Tutkituissa
soluissa todetaan 46 rakenteellisesti normaalia kromosomia.” Ja
perässä vielä maininta: “Sukukromosomit ovat XX, naisen.”
Miehellä vastaavasti XY. Lääkäri vielä vahvistaa sen: meistä ei
löytynyt mitään vikaa. Ei mitään syytä, miksi emme voisi tulla
raskaaksi. Vielä on toivoa saada lapsi omilla soluilla. Tai ainakaan
kukaan ei ole todistanut sitä mahdottomaksi.
Vaikka olemme toki iloisia ja helpottuneita tuloksista, vastauksia, joita
niin kovasti toivoimme, emme saaneet vieläkään. Tämä sama
piinaava epätietoisuus jatkuu aina vaan. Kai sen kanssa on vaan
opittava elämään. On jaksettava uskoa, vaikka mitään varmuutta
ei edelleenkään ole siitä, että mitään tapahtuu vielä moneen
kuukauteen tai jopa moneen vuoteen. Ehkä en tule raskaaksi koskaan,
enkä saa koskaan tietää, miksi. Eniten pelottaa se, että aikaa
kuluu epäonnistuneissa hoidoissa niin kauan, että olen liian vanha
adoptiovanhemmaksi. Olisi ollut niin helppoa, jos olisi selvinnyt
jokin syy, jota voi hoitaa. Mutta nyt tuntuu kuin etenisimme sokkona.
Kokeillaan erilaisia variaatioita hoidoista ja lääkkeistä ja
toivotaan, että joku yhdistelmistä toimii. Montahan IVF:ää tässä
onkaan vielä edessä....
Hoidot siis
jatkuvat, ja ensi kuussa on edessä kolmas IVF. Toistaiseksi jatkamme
lyhyellä kaavalla, mutta myöhemmin saattaa edessä olla myös
pitkällä kaavalla tehty IVF. Alunperin lääkäri oli ehdottomasti
pitkää kaavaa vastaan, koska munasarjani reagoivat niin
voimakkaasti stimulaatioon, mutta nyt sekin on harkinnassa.
Hyperstimulaation riski on suuri, mutta olen valmis kokeilemaan
pitkää kaavaa siitäkin huolimatta, jos mikään muu ei auta.
Ollaanhan tässä jo aika epätoivoisia. Vaikka hirvittäähän se
vähän.
Tässä
seuraavassa hoitokierrossa on käytössä uutena lääkkeenä
Menopur. Sen tarkoituksena on nostaa LH-tasoa, koska se on ollut
minulla ehkä hieman alhainen. Pientä hienosäätöä siis. Muuten
lääkkeet on samat kun ennenkin. Tähän parhaillaan menossa olevaan
kiertoon sain reseptin Primolutia, joka on keltarauhasvalmiste, aivan
kuten lugetkin. Mikä parasta - tabletit niellään, ja ovat vieläpä
halvempia kuin luget! Tästä se taas lähtee. Jostain pitäisi taas
kaivaa uskoa siihen, että tämä kerta olisi erilainen. Paras
varmaan yrittää ottaa mahdollisimman rennolla asenteella. Onnistuu,
jos onnistuu. Jos ei niin ei. Kummassakaan tapauksessa en ole voinut
lopputulokseen itse vaikuttaa. Tapahtukoon kuten on tarkoitettu.
Mutta olisihan se jo aika saada ne kaksi viivaa muuhunkin kun
ovulaatiotestiin.