Kun hoidoissa ollaan
tauolla, kuten nyt, ei oikeastaan ole edes mitään kirjoitettavaa.
Mitään ei tapahdu ja tämä sama tuttu taakka kulkee selässä,
minne tahansa menenkin. Töissä tai lomalla, sama se, olen edelleen
lapseton, eikä se näytä muuksi muuttuvan. Elämä rullaa
paikallaan, samaa rataa, samaa kurjaa lapsettomuutta ja
täyttymättömiä toiveita. Mihin se tästä muuttuisi. Odotellaan
vaan sitä, että jotain taas tapahtuu. Odotellaan, että hoidot
jatkuvat, ja siihen on vielä aikaa. Viimeiset neljä vuotta ovat
olleet yhtä odottamista. Eipä tässä enää muutama kuukausi tunnu
miltään.
Teimme päätöksen
yrittää vielä kerran omilla soluilla. Tuntuu ihan kamaltalta
luopua ajatuksesta omasta biologisesta lapsesta, enkä ole siihen
vielä valmis. Huomaan työntäväni ajatuksen pois mielestä aina
kun se sinne yrittää hiipiä. Sen ajatteleminen tuntuu liian
raskaalta nyt. Tarvitsen aikaa, jotta voin prosessoida asiaa
kunnolla. Totutella pikku hiljaa ajatukseen. Se on vaikeaa. Mies ja
jonkun tuntemattoman naisen geenit. Juuri nyt se on liikaa. En kestä
koko ajatusta, ja alkaa itkettämään. Kuten kuka tahansa nainen,
minäkin olen jo suhteen alkuajoista asti miettinyt, minkähän
näköisiä lapsia sitten joskus saamme. Yhteinen lapsi, jossa on
puolet minua ja puolet miestäni. Rakkautemme hedelmä, ja meidät
ikuisesti yhdistävä tekijä. Tuosta haaveesta on vaikea päästää
irti. Vaikeampaa kuin kuvittelin.
Edessä on vielä
toinen välikierto, ja seuraavan kierron alussa testataan uudelleen FSH-, LH- ja androgeenitasot. Jos munasarjoissa on
havaittavissa hiipumista, tai tasot ovat ylipäätään laskeneet
edellisestä kerrasta, jolloin testit on otettu (2012), aloitetaan
DHEA-kuuri. Resepti on jo valmiina. Hoitojen aikana ei ole voitu
saada luotettavaa tulosta näistä hormonitasoista, minkä vuoksi
joudun odottelemaan testiin pääsyä niin kauan kun viimeisetkin
hoitojen myötä ihon alle pistetyt hormoninrippeet ovat hävinneet
elimistöstä. Sen jälkeen, mikäli hormonitasojen hiipumista
havaitaan ja aloitan DHEA-kuurin, on odotettava vielä ainakin 6
viikkoa. DHEA:n vaikutus alkaa nimittäin näkyä vasta
vähintään 6 viikon kuluttua. Näillä näkymin 4. IVF-hoitokierto
on mahdollista toteuttaa maaliskuussa. Siihen on kolme pitkää
kuukautta.
Olin pelännyt,
että lääkäri on eri mieltä hoitojen jatkamisesta omilla
soluilla, mutta onneksi pelko osoittautui turhaksi. Jos lääkäri ei
laske meitä toivottomiksi tapauksiksi, on meillä kai vielä toivoa.
Toivon, että pääsen kokeilemaan DHEA:ta, sillä olen lukenut siitä
ja sen vaikutuksista paljon hyvää. Se taitaa olla meidän viimeinen
oljenkortemme, johon tarrautua. Sitä en tiedä, mitä teemme, jos
testitulokset tulevat takaisin normaaleina ja lääkäri ei näe
perusteita DHEA:n käytölle. Onko se sitten se pitkä hoitokaava,
joka on vielä kokeilematta? Millaisia kokemuksia teillä on pitkän
ja lyhyen kaavan eroista? Onko kaavan vaihtamisella ollut vaikutusta
munasolujen laatuun?