Melkein onnellinen

Ihan ensin haluan pyytää anteeksi pitkää hiljaisuutta. Aika kuluu niin nopeasti, eikä aina jaksa kirjoittaa. Aina ei tiedä, mitä kirjoittaisi. Joskus jopa välttelen kirjoittamista, koska tiedän sen nostavan taas kaikki lapsettomuuden mukanaan tuomat ikävät tunteet ja surun pintaan. Ne on vaan helpompi työntää taka-alalle, melkein kun niitä ei olisikaan. Melkein kun pystyisi elämään normaalia elämää. Melkein kun voisi olla onnellinen.

Kun hoidoissa ollaan tauolla, kuten nyt, ei oikeastaan ole edes mitään kirjoitettavaa. Mitään ei tapahdu ja tämä sama tuttu taakka kulkee selässä, minne tahansa menenkin. Töissä tai lomalla, sama se, olen edelleen lapseton, eikä se näytä muuksi muuttuvan. Elämä rullaa paikallaan, samaa rataa, samaa kurjaa lapsettomuutta ja täyttymättömiä toiveita. Mihin se tästä muuttuisi. Odotellaan vaan sitä, että jotain taas tapahtuu. Odotellaan, että hoidot jatkuvat, ja siihen on vielä aikaa. Viimeiset neljä vuotta ovat olleet yhtä odottamista. Eipä tässä enää muutama kuukausi tunnu miltään.

Teimme päätöksen yrittää vielä kerran omilla soluilla. Tuntuu ihan kamaltalta luopua ajatuksesta omasta biologisesta lapsesta, enkä ole siihen vielä valmis. Huomaan työntäväni ajatuksen pois mielestä aina kun se sinne yrittää hiipiä. Sen ajatteleminen tuntuu liian raskaalta nyt. Tarvitsen aikaa, jotta voin prosessoida asiaa kunnolla. Totutella pikku hiljaa ajatukseen. Se on vaikeaa. Mies ja jonkun tuntemattoman naisen geenit. Juuri nyt se on liikaa. En kestä koko ajatusta, ja alkaa itkettämään. Kuten kuka tahansa nainen, minäkin olen jo suhteen alkuajoista asti miettinyt, minkähän näköisiä lapsia sitten joskus saamme. Yhteinen lapsi, jossa on puolet minua ja puolet miestäni. Rakkautemme hedelmä, ja meidät ikuisesti yhdistävä tekijä. Tuosta haaveesta on vaikea päästää irti. Vaikeampaa kuin kuvittelin.

Edessä on vielä toinen välikierto, ja seuraavan kierron alussa testataan uudelleen FSH-, LH- ja androgeenitasot. Jos munasarjoissa on havaittavissa hiipumista, tai tasot ovat ylipäätään laskeneet edellisestä kerrasta, jolloin testit on otettu (2012), aloitetaan DHEA-kuuri. Resepti on jo valmiina. Hoitojen aikana ei ole voitu saada luotettavaa tulosta näistä hormonitasoista, minkä vuoksi joudun odottelemaan testiin pääsyä niin kauan kun viimeisetkin hoitojen myötä ihon alle pistetyt hormoninrippeet ovat hävinneet elimistöstä. Sen jälkeen, mikäli hormonitasojen hiipumista havaitaan ja aloitan DHEA-kuurin, on odotettava vielä ainakin 6 viikkoa. DHEA:n vaikutus alkaa nimittäin näkyä vasta vähintään 6 viikon kuluttua. Näillä näkymin 4. IVF-hoitokierto on mahdollista toteuttaa maaliskuussa. Siihen on kolme pitkää kuukautta.

Olin pelännyt, että lääkäri on eri mieltä hoitojen jatkamisesta omilla soluilla, mutta onneksi pelko osoittautui turhaksi. Jos lääkäri ei laske meitä toivottomiksi tapauksiksi, on meillä kai vielä toivoa. Toivon, että pääsen kokeilemaan DHEA:ta, sillä olen lukenut siitä ja sen vaikutuksista paljon hyvää. Se taitaa olla meidän viimeinen oljenkortemme, johon tarrautua. Sitä en tiedä, mitä teemme, jos testitulokset tulevat takaisin normaaleina ja lääkäri ei näe perusteita DHEA:n käytölle. Onko se sitten se pitkä hoitokaava, joka on vielä kokeilematta? Millaisia kokemuksia teillä on pitkän ja lyhyen kaavan eroista? Onko kaavan vaihtamisella ollut vaikutusta munasolujen laatuun?