perjantai 7. marraskuuta 2014

Melkein onnellinen

Ihan ensin haluan pyytää anteeksi pitkää hiljaisuutta. Aika kuluu niin nopeasti, eikä aina jaksa kirjoittaa. Aina ei tiedä, mitä kirjoittaisi. Joskus jopa välttelen kirjoittamista, koska tiedän sen nostavan taas kaikki lapsettomuuden mukanaan tuomat ikävät tunteet ja surun pintaan. Ne on vaan helpompi työntää taka-alalle, melkein kun niitä ei olisikaan. Melkein kun pystyisi elämään normaalia elämää. Melkein kun voisi olla onnellinen.

Kun hoidoissa ollaan tauolla, kuten nyt, ei oikeastaan ole edes mitään kirjoitettavaa. Mitään ei tapahdu ja tämä sama tuttu taakka kulkee selässä, minne tahansa menenkin. Töissä tai lomalla, sama se, olen edelleen lapseton, eikä se näytä muuksi muuttuvan. Elämä rullaa paikallaan, samaa rataa, samaa kurjaa lapsettomuutta ja täyttymättömiä toiveita. Mihin se tästä muuttuisi. Odotellaan vaan sitä, että jotain taas tapahtuu. Odotellaan, että hoidot jatkuvat, ja siihen on vielä aikaa. Viimeiset neljä vuotta ovat olleet yhtä odottamista. Eipä tässä enää muutama kuukausi tunnu miltään.

Teimme päätöksen yrittää vielä kerran omilla soluilla. Tuntuu ihan kamaltalta luopua ajatuksesta omasta biologisesta lapsesta, enkä ole siihen vielä valmis. Huomaan työntäväni ajatuksen pois mielestä aina kun se sinne yrittää hiipiä. Sen ajatteleminen tuntuu liian raskaalta nyt. Tarvitsen aikaa, jotta voin prosessoida asiaa kunnolla. Totutella pikku hiljaa ajatukseen. Se on vaikeaa. Mies ja jonkun tuntemattoman naisen geenit. Juuri nyt se on liikaa. En kestä koko ajatusta, ja alkaa itkettämään. Kuten kuka tahansa nainen, minäkin olen jo suhteen alkuajoista asti miettinyt, minkähän näköisiä lapsia sitten joskus saamme. Yhteinen lapsi, jossa on puolet minua ja puolet miestäni. Rakkautemme hedelmä, ja meidät ikuisesti yhdistävä tekijä. Tuosta haaveesta on vaikea päästää irti. Vaikeampaa kuin kuvittelin.

Edessä on vielä toinen välikierto, ja seuraavan kierron alussa testataan uudelleen FSH-, LH- ja androgeenitasot. Jos munasarjoissa on havaittavissa hiipumista, tai tasot ovat ylipäätään laskeneet edellisestä kerrasta, jolloin testit on otettu (2012), aloitetaan DHEA-kuuri. Resepti on jo valmiina. Hoitojen aikana ei ole voitu saada luotettavaa tulosta näistä hormonitasoista, minkä vuoksi joudun odottelemaan testiin pääsyä niin kauan kun viimeisetkin hoitojen myötä ihon alle pistetyt hormoninrippeet ovat hävinneet elimistöstä. Sen jälkeen, mikäli hormonitasojen hiipumista havaitaan ja aloitan DHEA-kuurin, on odotettava vielä ainakin 6 viikkoa. DHEA:n vaikutus alkaa nimittäin näkyä vasta vähintään 6 viikon kuluttua. Näillä näkymin 4. IVF-hoitokierto on mahdollista toteuttaa maaliskuussa. Siihen on kolme pitkää kuukautta.

Olin pelännyt, että lääkäri on eri mieltä hoitojen jatkamisesta omilla soluilla, mutta onneksi pelko osoittautui turhaksi. Jos lääkäri ei laske meitä toivottomiksi tapauksiksi, on meillä kai vielä toivoa. Toivon, että pääsen kokeilemaan DHEA:ta, sillä olen lukenut siitä ja sen vaikutuksista paljon hyvää. Se taitaa olla meidän viimeinen oljenkortemme, johon tarrautua. Sitä en tiedä, mitä teemme, jos testitulokset tulevat takaisin normaaleina ja lääkäri ei näe perusteita DHEA:n käytölle. Onko se sitten se pitkä hoitokaava, joka on vielä kokeilematta? Millaisia kokemuksia teillä on pitkän ja lyhyen kaavan eroista? Onko kaavan vaihtamisella ollut vaikutusta munasolujen laatuun?

8 kommenttia:

  1. Kiitos, kun kirjoitit tunteet, joita en osannut ilmaista. <3

    VastaaPoista
  2. Hei! En ole aiemmin kommentoinut, mutta nyt halusin kirjoittaa kommentin tuosta pitkästä ja lyhyestä kaavasta.

    Minulle on tehty kaksi IVF lyhyellä kaavalla. Molemmissa tuli paljon munarakkuloita ja paljon munasoluja, jotka hedelmöittyivätkin oikein. Mutta laatu oli huonoa: kummallakin kerralla tuli vain yksi siirtokelpoinen alkio, ja sekin aika huono.

    Nyt kolmannella kerralla kokeilimme pitkää kaavaa, ja tässä oli paremmat tulokset! Tuoresiirtona siirrettiin yksi TOP-luokkainen alkio!! (Siis mitä ihmettä, tähän mennessä ei ollut koskaan ollut yhtäkään alkiota, joka olisi ollut lähelläkään ykkösluokkaa!) Jopa pakkaseenkin jäi kaksi alkiota, aika kehnoja mutta olin siitäkin iloinen, koska aiemmin pakastin on ammottanut tyhjyyttään. Lääkäri oli sitä mieltä että tulos olisi voinut olla vieläkin parempi, mutta minä olin kyllä tosi tyytyväinen tähänkin. Olen ollut myös jonkin aikaa gluteenittomalla ruokavaliolla, en tiedä onko sillä myöskin ollut vaikutusta.

    En vielä tiedä, miten tässä hoidossa on käynyt. Nyt on PP 9. Halusin kuitenkin kertoa, että ainakin minulla pitkä kaava näyttää saaneen aikaiseksi vähän parempia alkioita.

    Toivotan sinulle paljon jaksamista rankoissa hoidoissa, kanssasisko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Kiitos kun kommentoit. Aika ihmeellistä, että teillä on tullut noin iso muutos lopputulokseen kaavaa vaihtamalla. Olin ymmärtänyt, että yleensä pitkään kaavaan vaihtaminen vaikuttaa lähinnä munasolujen määrään eli niitä tulisi enemmän, mutta tässä taas todisteita siitä, että sillä voi olla muitakin vaikutuksia, ainakin joidenkin ihmisten kohdalla. Tuskin yksistään on gluteenittomalla ruokavaliolla merkitystä, tai enhän voi toisaalta tietää.. ainakaan minulla se ei ole vaikuttanut millään tavalla. Tässä viimeisimmässäkin, pilalle menneessä kierrossa sitä nimittäin noudatin jälleen (tai olin noudattanut noin 2kk). Tosin jos olet tosi gluteeniherkkä, niin sitten voi olla...

      Uskomatonta, että olette saaneet nyt jopa TOP-luokan alkion! Minäkin olen voinut vain haaveilla siitä. Ja alkioita vielä pakkaseenkin! Kuulostaa kyllä todella lupaavalta. Pidän kovasti peukkuja, että tämä hoito tuo tulosta! Tai jos ei, niin nyt ainakin tiedetään, mikä kaava on teille se oikea, eikö vaan!? Varmasti tämä tuo ainakin paljon uutta uskoa tähän hommaan ja onnistumiseen.

      Tule toki kertomaan kuinka kävi! Ja kiitos, kun tulit kertomaan tämän, se sai taas toivon ihan uudella tavalla heräämään. Että mekin voisimme tätä vielä kokeilla. Että ehkäpä se meilläkin toimisi.

      Onnea matkaan!

      Poista
  3. Heips. En ole aiemmin lukenut blogiasi, ehkä siksi ettei aihe ole ollut itselle ajankohtainen, mutta nyt olen itse mieheni kanssa ivf-hoidoissa, toistamiseen, ensimmäisen hoidon epäonnistuttua. Ja tämä pelko siitä että taaskaan ei onnistu on jotain aivan hirveetä, ja syö ihmistä aika hyvin. =( Toivottavasti teillä onnistuisi seuraavalla kerralla, pidetään peukkuja! Täältä sait yhden lukijan lisää seuraamaan teidän matkaanne, ja tosiaan toivon että seuraava hoito toisi teille positiivisia uutisia. Itsekin aloitin hetki sitten kirjoittamaan blogia aiheesta jotta saisin edes hieman purettua tätä oloa ja tunteita mitä hoidot tuovat mukanaan. Tsemppiä!

    http://www.lily.fi/blogit/ristiaallokossa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mia,

      Kiva kun liityit lukijaksi. Ikävä kuulla, että olet samassa tilanteessa. Tätä ei kyllä toivoisi kenellekään, sen verran rankkaa. Toivon, ettei teidän tienne vanhemmiksi ole yhtä pitkä ja toivoton kun meidän. Blogin kirjoittaminen auttaa oikeasti purkamaan näitä tuntemuksia, ja parasta on tuki, jota on saanut sitä kautta kanssasisarilta, se on ollut korvaamatonta! Onnea matkaan!

      Poista
  4. Hei, olen tuo aiempi anonyymi, tulin nyt kertomaan että kuinka meille kävi. Sain kuin sainkin plussan testiin, mutta vuoto alkoi siitä huolimatta. Kyseessä siis kemiallinen raskaus. Harmittaa ja surettaa niin paljon, ettei oikein löydy sanoja.

    Toisaalta, jos nyt haluaa jonkun hopeareunuksen tällä pilvellä nähdä, niin antaa tämä tietenkin toivoa siihen, että voin ylipäätään tulla raskaaksi.

    Tuosta gluteenittomasta ruokavaliosta muuten, lääkärini mukaan siitä alkaa olla hyötyä vasta useiden kuukausien päästä. Itse olen nyt ollut gluteenittomalla noin kahdeksan kuukautta, en tosiaan tiedä onko sillä ollut osittain vaikutusta. Luulisi että enemmän vaikutusta olisi kuitenkin juuri tuolla pitkällä kaavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun palasit kertomaan kuinka kävi. Tosi ikävää kuulla, että raskaus on jäänyt kemialliseksi. Voin vain kuvitella, kuinka tapahtunut surettaa, kun on ehtinyt jo luulla olevansa oikeasti raskaana! :'( Toisaalta tapahtunut tuo todellakin toivonpilkahduksen siitä, että raskaaksi tulo on mahdollista, kuten sanoit! Ja siitä on hyvä jatkaa. Onnea jatkoon! Toivotaan, että tulevasta vuodesta tulee parempi!

      Poista