Testituloksia

Saimme vihdoin odotetut tulokset lisätutkimuksista. Ei löytynyt kromosomien dislokaatioita, geenimutaatioita, tukostaipumusta, lisämunuaisen vasta-aineita, eikä mitään muutakaan. Sanat “normaali löydös” ja “negatiivinen” toistuvat papereissa ja lääkärin puheessa. Istun lääkäriä vastapäätä tutulla sinisellä tuolilla ja huokaan helpotuksesta. Paperissa tosiaan lukee: “Tutkituissa soluissa todetaan 46 rakenteellisesti normaalia kromosomia.” Ja perässä vielä maininta: “Sukukromosomit ovat XX, naisen.” Miehellä vastaavasti XY. Lääkäri vielä vahvistaa sen: meistä ei löytynyt mitään vikaa. Ei mitään syytä, miksi emme voisi tulla raskaaksi. Vielä on toivoa saada lapsi omilla soluilla. Tai ainakaan kukaan ei ole todistanut sitä mahdottomaksi.

Vaikka olemme toki iloisia ja helpottuneita tuloksista, vastauksia, joita niin kovasti toivoimme, emme saaneet vieläkään. Tämä sama piinaava epätietoisuus jatkuu aina vaan. Kai sen kanssa on vaan opittava elämään. On jaksettava uskoa, vaikka mitään varmuutta ei edelleenkään ole siitä, että mitään tapahtuu vielä moneen kuukauteen tai jopa moneen vuoteen. Ehkä en tule raskaaksi koskaan, enkä saa koskaan tietää, miksi. Eniten pelottaa se, että aikaa kuluu epäonnistuneissa hoidoissa niin kauan, että olen liian vanha adoptiovanhemmaksi. Olisi ollut niin helppoa, jos olisi selvinnyt jokin syy, jota voi hoitaa. Mutta nyt tuntuu kuin etenisimme sokkona. Kokeillaan erilaisia variaatioita hoidoista ja lääkkeistä ja toivotaan, että joku yhdistelmistä toimii. Montahan IVF:ää tässä onkaan vielä edessä....

Hoidot siis jatkuvat, ja ensi kuussa on edessä kolmas IVF. Toistaiseksi jatkamme lyhyellä kaavalla, mutta myöhemmin saattaa edessä olla myös pitkällä kaavalla tehty IVF. Alunperin lääkäri oli ehdottomasti pitkää kaavaa vastaan, koska munasarjani reagoivat niin voimakkaasti stimulaatioon, mutta nyt sekin on harkinnassa. Hyperstimulaation riski on suuri, mutta olen valmis kokeilemaan pitkää kaavaa siitäkin huolimatta, jos mikään muu ei auta. Ollaanhan tässä jo aika epätoivoisia. Vaikka hirvittäähän se vähän.

Tässä seuraavassa hoitokierrossa on käytössä uutena lääkkeenä Menopur. Sen tarkoituksena on nostaa LH-tasoa, koska se on ollut minulla ehkä hieman alhainen. Pientä hienosäätöä siis. Muuten lääkkeet on samat kun ennenkin. Tähän parhaillaan menossa olevaan kiertoon sain reseptin Primolutia, joka on keltarauhasvalmiste, aivan kuten lugetkin. Mikä parasta - tabletit niellään, ja ovat vieläpä halvempia kuin luget! Tästä se taas lähtee. Jostain pitäisi taas kaivaa uskoa siihen, että tämä kerta olisi erilainen. Paras varmaan yrittää ottaa mahdollisimman rennolla asenteella. Onnistuu, jos onnistuu. Jos ei niin ei. Kummassakaan tapauksessa en ole voinut lopputulokseen itse vaikuttaa. Tapahtukoon kuten on tarkoitettu. Mutta olisihan se jo aika saada ne kaksi viivaa muuhunkin kun ovulaatiotestiin.