Vähän kuulumisia
täältä piinapäivien keskeltä. Kiinnittyminen on nyt tapahtunut,
jos on ollut tapahtuakseen. Mitään nippailuja tai nappailuja en
tuntenut. Tänään aamulämmöt olivat nousseet lupaavasti
korkeammalle kuin koskaan aikaisemmin sinä aikana kun olen niitä
mittaillut (noin puoli vuotta). Tosin totta puhuakseni vain 0.2
astetta. Kiinnittymisen aikoihin oli myös pieni notkahdus lämmöissä,
aivan kuten kuuluukin. Oireina on ollut aivastelua, flunssaista ja
nuhaista oloa etenkin aamuisin, palelua, rintojen arkuutta ja
menkkamaista kivistystä alavatsalla. On mukavaa kun on oireita. Ne
herättävät sellaisen pienen kutkuttavan tunteen mielessä, että
mitä jos...
Nämä piinaviikot
ovat oma mahdollisuuteni elää edes hetki siinä illuusiossa, että
voisin olla raskaana, ja otan siitä kaiken irti. Silittelen peilin
edessä vatsaani. Miltä se näyttäisi viiden tai kuuden kuukauden
päästä, jos nyt olisin raskaana? Minkä nimen antaisimme lapselle ja
koska olisi laskettu aika? Lasken raskauslaskurilla - siitä
huolimatta, että pelkään sen tuovan huonoa onnea - että lapsemme
laskettu aika olisi joulukuun alussa.Se kuulostaa täydelliseltä.
Kunpa se vaan
olisi totta.
Minä en ole uskaltanut mitata lämpöjä. Enkä aio testata ennen virallista testipäivää. Lasketun ajan sentään uskaltauduin kurkkaamaan - se olisi marraskuun viimeisinä päivinä. Tänään on pp 9. Juuri mitään tuntemuksia ei ole. Alavatsassa on ollut ihan pieniä nipistelyjä aina välillä. Esikoisesta oli kauheaa menkkajomotusta päiväkausia. Tuntui että on menkat ilman vuotoa ja jos lääkkeet lopettaisi, niin vuoto alkaisi. Olin varma etten voi olla raskaana. Kolmisen päivää ennen testipäivää alkoi kauhea pahoinvointi, joka jatkui pitkin päivää raittiissa ilmassakin. Silloin tuli pieni toivonhäivädys, että josko sittenkin. Puolet raskaudesta pelkäsin aivan kuollakseni menettämistä. Vasta puolivälin jälkeen aloin pikkuhiljaa rentoutua. En tiedä uskaltaisinko nyt luottaa, jos olisin raskaana. Tämä oli viides alkionsiirto. Tuntuu että mahdollisuudet rapistuvat kerta toisensa jälkeen. Jos ei tähän mennessä ole tärpännyt, niin miksi nytkään.
VastaaPoistaNiin minulla oli ennen tuota onnistunutta raskautta tuulimunaraskaus, joten siitä johtui tuo mieletön pelko. Silloin ekalla kerralla olin aivan taivaissa ekaan ultraan asti ja kuvittelin että positiivinen raskaustesti pahoinvointeineen tarkoittaisi, että 9 kk kuluttua meillä on vauva.
PoistaHei Annika, miten siellä nyt menee? Toivon täällä sormet ristissä, että saat vihdoin hyviä uutisia. Samaa itsekin ajattelen välillä synkkinä hetkinä: että kun ei ole tähänkään mennessä tärpännyt, niin miksi tämä kerta olisi erilainen? Onneksi olen kuullut tarinoita, joissa monen monen IVF:n jälkeen on vihdoin tärpännyt. Kun on vaan jaksanut yrittää, eikä ole luovuttanut kesken. Lupaathan, ettet luovu toivosta, jos tälläkään kertaa ei onnista? Minäkin lupaan. Kyllä meidän aika tulee vielä. Jos ei nyt, niin pian.
PoistaTänään on ollut paineentunnetta alavatsassa keskellä. Kivuksikin voisi luokitella. Ei kuitenkaan menkkamaista, vaan sellaista viiltävää. Vain yhdessä kohdassa. Kaikki kiputuntemukset tähän mennessä on olleet samassa kohdassa. Rinnoissa ei tunnu kuin mitätöntä arkuutta. Ei pahoinvointia.
PoistaEn luovuta, vaikka nytkään ei tärppäisi. Niin pitkään jatketaan, kuin julkinen tarjoaa. Yksityiselle emme jatka. Se on sitten eri asia uskallanko tämän jälkeen enää toivoa mitään.
Tsemppiä piinailuun. Koskas on testipäivä? Minäkin tajusin jälkikäteen että, aivastelin aika paljon ennen plussaa ja nenä oli tukossa. Toisaalta oli ollut pientä flunssan poikaa enkä sitä pitänyt varsinaisesti merkkinä. Siis silloin, jälkikäteen ehkä pidänkin.
VastaaPoistaKiitos Soilikki! Testipäivä on tiistaina eli ylihuomenna! Vielä pari päivää pitäisi malttaa.
PoistaMielenkiintoista kuulla, että uskot aivastelun liittyneen mahdollisesti alkaneeseen raskauteen. Olen itsekin sellaista joskus lukenut, vaikkei siitä varmuutta voi tietenkään olla. Saattaa olla myös flunssaa tai jotain tekemistä voi olla myös sillä, että koiramme on päättänyt vaihtaa talvikarvan juuri nyt ja karvoja on joka paikassa! Tuskinpa tuo katupölykään yhtään helpottaa asiaa. Ymmärtääkseni flunssa iskee helposti alkuraskaudesta, kun vastustuskyky laskee.
Tsemppiä piinailuun! Meillä alkionsiirto oli samana päivänä, mitään oireita ei kyllä ole, mitä nyt lugesteron tekee rintojen arkuutta.. Itselläni on ollut lyhyt luteaalivaihe luomukierroissa ja nyt pelkään hullun lailla että vuoto alkaa lugejen läpi :/ On tää ahdistavaa :D
VastaaPoistaKiitos, samoin sinne! Sinullakin on nyt siis sitten pp12 meneillään. Toivottavasti kaikki on hyvin. Onko mitään oireita tullut? Mulla rintojen arkuus alkoi jo päivää ennen alkionsiirtoa, ja on nyt rauhoittunut, joten ei johdu lugeista. Palelu sen sijaan on jotain ihan käsittämätöntä. Toivon, että se on hyvä merkki. Tsemppiä!
PoistaEikun pp9 (dpo 12).
PoistaJoo pp9 mennään :) Eipä juuri oireita, rintojen arkuus väheni mut tänään ehkä vähän lisääntynyt. Lämpö on mitä sattuu, iltaa kohti yli 37 mut voiko siitä päätellä mitään.
PoistaTsemppiä minäkin täältä huutelen! Mulla oli myös nenä tukossa ja nuhainen olo sekä aivastelua ihan alkuraskaudesta. Jo piinapäivien aikaan tuli flunssainen olo.
VastaaPoistaOnhan sen nyt pakko onnistua, ON!
Peukut pystyssä kämppää siivoillen, Jenni
No voi kiitos! Tuo aivastelu on kyllä jännä, mutta varmaan tosiaan liittyy tuohon flunssaan. Tosin en muista, että olisin ikinä aivastellut näin paljon kun viimeisen viikon aikana. Edes flunssaisena.
PoistaSamaa mieltä, sen on vaan pakko onnistua nyt! Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Hei!
VastaaPoistaToivon todella että teillä onnistaa tällä kertaa!!! Tutustuin blogiisi viikko sitten kun tuskastuin tähän lapsettomuuteen ja etsin tietoa, tarinoita ja muiden kokemuksia. Kiitos koskettavista teksteistä! Inspiroiduin ja uskaltauduin lopulta itsekin kirjoittamaan ajatuksia auki: http://huomennahantulee.blogspot.fi/
Miten muuten aikoinaan aloititte hoidot? Ehdottiko lääkäri niitä vai päätittekö itse aloitusajankohdasta? Me ollaan yritetty kohta 2 vuotta, mutta ei vielä muita "hoitoja" kuin Terolut-kuuri. Mietin vaan että onko siihen aloittamiseen jokin suositus?
- Liidokki
Hei, ja mukava kun löysit tänne. Kiva kuulla, että tekstini ovat onnistuneet koskettamaan. Se on tarkoituskin. Täytyypä käydä ajan kanssa vilkaisemassa sinun blogiasi.
PoistaLääkäri ehdotti aikanaan hoitojen aloittamista ihan jo iänkin vuoksi ja kun kuuli, että vuosi yrittämistä on jo takana. Itse olin samaa mieltä, että jotain pitää tehdä, ja pian. Tiesin jo siinä vaiheessa, ettei kaikki ole hyvin ja että tarvitsemme apua.
Aloitimme hoidot muistaakseni suoraan inseminaatioilla. Toki ensin tehtiin paljon tutkimuksia. Mutta niistähän ei löytynyt mitään syytä lapsettomuudelle. Jos on yli 35-vuotias, niin vuoden yrittämisen jälkeen pitäisi hakeutua hoitoihin. Niin se muistaakseni meni. Mutta muutenhan kaikki on varmaan aika yksilöllistä. Ja riippuu varmasti aika paljon lapsettomuuden syystä.
Meille tehtiin ivf hoito ja alkion siirto oli kaksi viikkoa sitten. Reilun viikon kohdalla alkoi vuoto. Noin kymmenen päivän kohdalla alkoi itku ja vuoto vain jatkui.... kahden viikon kohdalla ohjeen mukainen testi x 4 kpl. Joista jokainen näytti kahta viivaa.... haluan tällä postauksella valaa toivoa muihin hoidon kokeneisiin!... niin uskomatonta kuin tämä onkin.
VastaaPoista