Perjantai 13.

Sain eilen odotella lääkärin soittoa iltapäivään, ja kun hän viimein soitti, niin huonoja uutisiahan sieltä tuli taas. Paljon saatiin taas soluja, ja hedelmöittymisprosenttikin oli hyvä, mutta kymmenestä hedelmöittyneestä munasolusta peräti yhdeksän oli abnormaaleja. Epänormaaleja, fragmentoituneita, sanotaan niitä nyt miksi tahansa. Kaksi onnetonta ei ollut lähtenyt kehittymään lainkaan. Sanat eivät riitä kuvaamaan tätä pettymyksen tunnetta. Miksi meille aina käy näin?

Pieni toivonhippunen tosin vielä on. Meillä on YKSI rassukka 2-soluinen (eilen), hiukan fragmentoitunut solu, jota vielä seurataan. Tänään saan kuulla, onko solukehitys edennyt 4-soluvaiheeseen vai onko jatkanut fragmentaatiota. Näyttää pahasti siltä, ettei päästä (taaskaan) siirtoon asti. “Pahalta näyttää”, sanoi lääkärikin. Ja jottei huonot uutiset olleet vielä tässä, niin saman tunnin sisään sain soiton pomolta, joka kertoi, että meillä alkaa YT:t töissä. Kerrassaan mahtavaa.

Olen henkisesti jo valmistautunut siihen, että siirtoon ei päästä. Se olisi suorastaan ihme, jos se yksi solu jaksaisikin jatkaa matkaa! Enkä valitettavasti jaksa uskoa siihen.