sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

My precious

Kyydissä on. Kallisarvoinen, pieni ja sinnikäs superalkiomme, joka iloksemme vielä jaksoi jatkaa matkaa kun muut jo väsähtivät. Pakkanen ammottaa edelleen tyhjyyttään, mutta ei se mitään. Yksikin hyvä alkio riittää, hoen itselleni. Onhan se totta.

Alkionsiirto oli perjantaina ja nyt elellään PP2:sta, siis näitä ihania kamalia piinapäiviä. Siirto sujui hyvin, ja yksi mukava yllätyskin mahtui mukaan. Sekä minun että lääkärinkin yllätykseksi solu oli ehtinytkin jakautua 8-soluiseksi ennen siirtoa. Olimme molemmat siinä uskossa, että ollaan siirtämässä 6-soluista alkiota, jollainen se vielä perjantaina aamulla oli. Sainkin näin ollen matkaani 8-soluisen alkion, joka määriteltiin 2-3-luokkaan eli keskitason alkioksi. Ei priimaa, mutta se on paras alkio, mitä olemme tähän asti saaneet aikaan! Kerran on siirretty 7-soluinen alkio kolmantena päivänä ja kerran 8-soluinen viidentenä, mutta nämäkin olivat vähän hitaita ja pudottaneet matkalla soluja.

Hyvillä mielin siis alkavaan viikkoon. Huomenna aamulla tuikkaan vatsaan annoksen Gonapeptyliä (tätä ei ole tehty aiemmin) avittamaan alkion kiinnittymisessä. Toivotaan, että auttaa. Lugesteronit ovat jo käytössä, ja jatkuvat testipäivään saakka. Monta päivää pitää vielä jaksaa odottaa. Olo on toiveikas, mutta innostua en itseni vielä anna. Eihän mikään ole vielä varmaa.

16 kommenttia:

  1. So happy for you! Itse tulin äidiksi kolmen vuoden päästä yrityksen aloittamisesta. Toivottavasti kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että itse onnistuit pitkän yrityksen jälkeen. Kiitos, toivomme tosiaan vain sitä yhtä lopputulosta!

      Poista
  2. Löysin blogiisi etsiessäni IVF hoitojen kokemuksia. Kirjoitan anonyyminä, koska asia on niin henkilökohtainen, olen luullut, ettei asia ole niin raskas, mutta kyyneleet valuvat taukoamatta. Alitajunnassa on niin paljon paukkuja tälle kokonaisuudelle ja pettymyksen pelko on järjettömän suuri. Toivon teille kovasti tsemppiä ja toivottavasti tällä kertaa matkalainen pitää sinusta kovasti kiinni! nim. muutama viikko h-hetkeen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit tänne.. Ymmärrän tosi hyvin, että haluat kirjoittaa anonyymina. Kirjoitanhan minäkin. Pahinta tässä rumbassa on toivon ja epätoivon vaihtelu. Välillä sitä mennään kovaa ylös ja tullaan vielä kovempaa alas. Onhan tämä todella raskasta pidemmän päälle, etenkin henkisesti.

      Kuten itsekin sanoit, se pettymyksen pelko on suuri. Ja vielä pahempaa on jos/kun se käy toteen. Toivon, ettei sinulle tule käymään niin. Kannattaa olla positiivisin mielin ja jaksaa uskoa onnistumiseen. Eivät kaikki joudu käymään läpi yhtä raskasta polkua kun me... Toivottavasti ette tekään. Onnea matkaan!

      Poista
  3. oijoi.. tsemppiä kovasti pikkuiselle matkassa pysymiseen!

    VastaaPoista
  4. Hei Ounatuuli,

    Aivan ihana lukea, että saitte hyvän alkion siirrettyä! Toivon todella, että onnistutte.

    Luin ahnaasti blogisi, ja se tuo tosi paljon lohtua. Joten kiitos. Itselläni on takana kaikenlaista (endo - laparoskopia, polyyppi - hysteroskopia, inseminaatioita), joista nyt viimeisimpänä ensimmäinen IVF, joka johti isoon pettymykseen ja shokkiin. Munasoluja tuli liian vähän, niistä vielä harvempi hedelmöittyi, ja nekin vähät hajosivat seuraavaan päivään mennessä, eli siirrosta ei ollut puhettakaan. Menetin lähes täysin toivoni, vaikka lääkäri sanoi, että vielä toisen kerran kannattaa kokeilla ennen lahjasoluista puhumista. Mutta nämä sun kokemukset, että välillä voi mennä huonommin ja välillä vähän-vähemmän-huonommin, antavat kovasti toivoa tulevaan!

    Uskon ja toivon että enteet ja unet joita on nyt osunut kohdallesi ovat merkki jostakin paremmasta tulossa olevasta!

    t. Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anna, ja kiitos, että elät mukana.

      Ikävä kuulla, että sinunkaan kohdallasi IVF ei ole tuottanut toivottua tulosta. Minäkin meinasin menettää samassa tilanteessa toivoni, mutta ei se tosiaan kannata: tilanne voi ihan oikeasti parantua seuraavalla kerralla! Tai sitä seuraavalla.

      Ihana kuulla, että nämä minun kokemukseni ovat tuoneet edes hitusen toivoa! Jos tästä nyt raskaus alkaisi, siinäpä vasta olisikin todiste siitä, että vaikka kuinka huonolta näyttää, aina on toivoa! Toivon, että saisin tällä tavalla olla elävä todiste ja esimerkki muille, että ihmeitä tapahtuu, eikä ennen aikojaan kannata luovuttaa.

      Jatketaan siis sen ihmeen toivomista. Muutama päivä vielä.

      Poista
  5. Me onnistuimme juurikin samanikäisellä, keskitason alkiolla. Eli varmaan aika vastaavalla, kuin teidän aarteenne <3 Ja nyt meillä köllii täydellisen ihana viisiviikkoinen tytär. Toivon niin teille samaa onnea!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, miten hieno kuulla! Onnea pienestä aarteestanne! Tämä tieto toi kovasti toivoa tässä tilanteessa! Toivon, että onni on ihan kulman takana täälläkin.

      Poista
  6. Onnea matkaan, toivottavasti tästä hyväsä alusta alkaa jotain kaunista ja kestävää!

    VastaaPoista
  7. Kovasti onnea! Jos löydät itsesi tuskailemassa piinaviikkoina tilannetta, yritä repaistä itsesi irti ajatusmylläkästä. No joo, näitä hyviä neuvoja varmaan riittää. Olen jokatapauksessa hengessä mukana, tuskaillaan yhdessä. Ja toivotan mitä parhainta oloa ja hyvää mieltä koko sydämestäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onnea täällä tarvitaankin todella kipeästi! Olen yrittänyt olla positiivisin mielin ja toiveikas, mutta hulluksihan tässä meinaa tulla, kun pettymyksen pelko on niin suuri ja pitää analysoida jokaista oiretta ja sen merkitystä. Että onko tämä nyt sitä vai eikö. Vielä kun pari päivää malttaisi.

      Poista
  8. No niin, jessss!!!!

    Yksi riittää, Ounis! Me onnistuimme juurikin tuollaisella superalkiolla, joka jatkoi kun muut väsähti. Eikä pakkaseen mitään. Usko oli koetuksella mutta nyt meillä on täällä kotona se uusi pomo, 9-viikkoinen poika, jonka IVF meille toi.

    Olen niin super happy, että pääsitte siirtoon ja, että kaveri vaikuttaa oikein hyvältä jakautuessaan vielä lisää. Gonapeptylistä olen kuullut vain hyvää, joten loistokasta =)!

    Seuraan taivaltasi ja pistän nyt ihan joka raajan ristiin ja ojoon teidän puolesta. Sen on nyt aika onnistua kun kerran hieno alkio saatiin aikaan ja siirto onnistui ja on hyvät tukilääkkeet. Lisätään kasaan vielä se luja usko siihen, että surulla ja vastoinkäymisillä on rajansa ja teillä se laari on jo täynnä. Nyt tulee tulosta, näin me päätetään.

    Voimia piinaan ja tsemppiä. Kun aurinkokin paistaa niin ei tää vaan voi mennä vikaan!

    T. jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Jenni. Yksi riittää. Toivotaan, että tämä meidän kaveri on yhtä sitkeä tapaus, samanlainen kun teillä! Kunpa se nyt jaksaisi loppuun saakka! Tuo toi todella toivoa lisää kun kerroit onnistuneenne ihan samanlaisella yksinäisellä alkiolla. Onnea pienestä pojasta! Aivan mielettömän ihanaa kuulla tällaisista onnistumisista!

      Kunpa se olisikin niin helppoa, että päätetään, että nyt onnistuu. Mutta kokeillaan sitäkin silti. :) Nyt olisi todellakin meidän vuoro.

      Poista