Neljäs kerta toden sanoo?

Taas mennään. Neljäs IVF-kierto on meneillään. Tätä onkin odotettu koko pitkä syksy ja talvi. Ehkä neljäs kerta toden sanoo, kun kolmas ei sanonut.

Punktio oli eilen, ja talteen saatiin 25:stä 14 solua, joka on suhteessa (follikkelien määrään) suurin määrä tähän asti. Kooltaan ovat myös tasaisempia kuin aikaisemmin, mikä lupaa toivottavasti hyvää. Rakkuloita kasvoi tällä kertaa hillitymmin ja hitaammalla tahdilla kun aiemmin ja myös oireita oli vähemmän. Vähän vihloi loppuvaiheessa, ja oli käveltävä hitaasti, mutta siinä kaikki. Tarkoituksena oli tällä kertaa ottaa solut talteen astetta raaempina kun normaalisti, vaikka toki minimimitta isoimmille oli silti se 17mm. Tämä siksi, etteivät solut ehdi liian kypsiksi, jolloin ne mahdollisesti fragmentoituvat herkemmin. Tämä uusi tekniikka on ymmärtääkseni vielä vähemmän käytetty Suomessa, mutta maailmalla on saatu aikaan hyviä tuloksia. Olen onnellinen, että meillä on ajan hermolla oleva lääkäri, joka on valmis kokeilemaan uusia hoitokeinoja, vaikka niistä ei ole vielä kovin paljon näyttöä saati tutkimustuloksia. Kuten tämän DHEA:nkin kanssa. Jos se nyt osoittautuu merkittäväksi tekijäksi solujen laadun parantamisessa, olemme valinneet oikean lääkärin. Tai toisaalta en ole sitä koskaan epäillyt, vaan koko ajan on ollut olo, että olemme parhaissa mahdollisissa käsissä.

Yleensä olen ollut tosi kipeä punktion jälkeen. Mutta nyt en tunne oikeastaan mitään muuta kun pientä painetta alavatsalla. Lääkäri määräsi silti sohvatoipilaaksi. Alkionsiirto on tarkoitus tehdä perjantaina. Perjantaina, 13.päivä. Mutta eihän me olla niin taikauskoisia, eihän?

Viimeksi emme päässeet siirtoon lainkaan, joten tottakai se pelottaa hirveästi, että sama toistuu. Jotenkin on silti tosi toiveikas olo. Sen verran mitä uskallan antaa olla. Jotenkin minulla on nyt hyvä tunne tämän kerran suhteen ja se tunne vahvistui entisestään kun olo on näin hyvä ja kivuton punktion jälkeen. Olo on muutenkin parempi kun aikoihin, sekä henkisesti että fyysisesti. Johtunee monestakin asiasta: olen aloittanut liikunnan vuoden alusta, palasin gluteenittomalle ruokavaliolle, lopetin kahvin juomisen, ja olen yrittänyt syödä terveellisesti (paljon kasviksia ja terveellisiä rasvoja ja vain vähän lihaa) ja pääosin ruokia, jotka eivät heilauttele verensokeria liikaa. Olen yrittänyt myös vähentää sokerin kulutusta, ja tämä on yksi syy siihen, miksi kahvistakin luovuin: minä kun en voi kuvitellakaan juovani kahvia ilman maitoa ja sokeria. Uskon olevani sitä paitsi todella herkkä kofeiinille. Kuten olen kaikille näille lääkkeillekin. Kaikista on annettava minimiannokset, etten reagoi liian voimakkaasti. Ensimmäisessä IVF-kierrossa follikkeleja kasvoi peräti 38, joten ei mikään ihmekään, että olin silloin todella kipeä. Ehkä sokerin kanssa on sama juttu. Sokeri taitaa olla yksi pahimmista tulehduksen ylläpitäjistä kehossa, ja siksi siitä haluaisinkin päästä eroon. Tai ainakin vähentää. Karkeista ja suklaasta on ollut kuitenkin astetta vaikeampaa luopua. Gluteenittomalle päätin palata kun kävin tammikuussa Antti Heikkilän vastaanotolla. Hän oli kovin vakuuttunut siitä, että gluteeniton ja vähähiilihydraattinen ruokavalio on “varma” tie äidiksi. Selän hoitoon hän määräsi joogaa. Sitä en tiedä, onko hän oikeassa, mutta ainakin oloni on kohentunut huomattavasti näiden edellä mainittujen muutosten jälkeen ja jo se riittää syyksi jatkaa.

Myös selkä on siis voinut paremmin viime aikoina, eikä siihen ole tarvinnut ottaa mitään lääkkeitä. Lieneekö suurin vaikutus ollut liikunnalla? Buranan sekä muut tulehduskipulääkkeet (myös kipugeelit, kuten Voltaren) laitoin pannaan jo viime vuoden puolella kun luin niiden haittoja ja yhteyttä lapsettomuuteen käsittelevän artikkelin. Tosin punktiossa nyt tuli sitten suoneen mitä tuli, mutta se oli poikkeus. Käytössä on ollut sama lääkitys kun edellisessäkin kerralla eli Menopur, Orgalutran ja Gonapeptyl (irroituspistos), Ovitrelle (punktion jälkeen) ja Lugesteron. Lisänä on ollut DHEA käytössä joulukuun alusta saakka sekä noin kuukauden ajan myös kilpirauhaslääkitys (Thyroxin) minimiannoksella. Kilpirauhasarvot olivat normaalin rajoissa, mutta ylärajalla sekä olivat nousseet edellisestä mittauksesta, joten tehtiin pientä hienosäätöä parantaaksemme IVF:n onnistumismahdollisuuksia.

Tässä sitä sitten odotellaan taas sitä lääkärin soittoa. Ensin tietoa hedelmöittymisestä (joka ei meillä koskaan ole ollut se ongelma), ja sitten siitä, tuleeko siirtoa vai ei (aikaisemmissa hoidoissa siirtoihin on päästy juuri ja juuri tai ei ollenkaan). Ja täytyy sanoa taas, että kyllä jännittää.