Istun bussissa.
Edessä olevan istuimen selkämyksessä on tarra. Siinä on
sinimyssyinen pieni vauva, ja teksti: “Anna lapsettomalle maailman
kallisarvoisin lahja.” Minun tekisi mieli huutaa, että vatsassani
on juuri tällainen lahja! Että se ei ole vain pelkkä mainos, vaan
se on paljon enemmän! Se on meille täyttä todellisuutta, emmekä
olisi tässä tilanteessa, jos joku hyväsydäminen ihminen ei olisi
meille luovuttanut omia munasolujaan. Voitteko kuvitella, siellä se
pieni lahja-alkio nyt on ja toivottavasti pysyy kyydissä! Minun
vatsassani. En huuda. Istun hiljaa penkissäni ja liikutun. Mietin
kuinka onnekas olen, että joku ihana ihminen on antanut minulle
mahdollisuuden tulla raskaaksi. Mahdollisesti olla raskaana, vaikkakin
vielä tietämätön siitä. Tunnen syvää kiitollisuutta tätä
ihmistä kohtaan. Voiko tämän parempaa joululahjaa tuntemattomalle
antaa? Ihmiset tuijottavat ulos bussin ikkunasta. On pimeää. On ollut niin kovin pimeää koko syksyn. Kukaan
ei tunnu edes huomaavan mainosta. Vesipisarat valuvat pitkin bussin ikkunaa ja autojen valot heijastuvat niistä. Ehkä he teeskentelevät,
etteivät huomaa. Onhan aihe vähän kiusallinen. Minäkin käännän
katseeni pois. Mutta vain siksi, etteivät kyyneleet vieri poskelle.
En tiedä kuka tämä meille munasolujaan luovuttanut nainen on, mutta toivoisin hänen tietävän, että hän on
antanut jo nyt meille parhaan mahdollisen lahjan. Näin lupaavalta ei
tilanteemme ole koskaan ennen näyttänyt. Olemme täynnä ihan
uudenlaista toivoa. Lahjamunasoluhoidon tuloksena saatiin niin monta
hyvälaatuista alkiota, että niitä oli mahdollista viljellä
blastokystivaiheeseen asti. Yksi alkioista oli jo toisena päivänä
8-soluinen, ja juuri tämä “nopsa poika” on nyt siirretty
kohtuuni blastokystina. Tämän lisäksi saimme viisi (!) alkiota
pakkaseen! Ylipäätään se, että saimme alkioita pakkaseen, tuntuu
aivan uskomattomalta, mutta että vielä noin monta! Ja vielä
blastokysteja! Kyllä nyt luulisi näillä onnistuvan.
Olen miettinyt
paljon tätä luovuttajaa. Jos tulen raskaaksi hänen soluillaan,
voin olla varma, että lapsi saa hyvät geenit. Luovuttajalla on
pakko olla suuri sydän. Hän on todennäköisesti hyväsydäminen, kiltti, empaattinen, epäitsekäs, ystävällinen ja avulias ihminen, joka
välittää muista ja haluaa tehdä hyvää. Juuri sellainen kun
toivoisin lapsestakin tulevan. Toki kasvatus ja kasvuympäristö
merkitsee myös paljon, mutta geenien suhteen ei voi mennä kovin
pieleen. Kunpa voisin joskus kiittää tätä naista. Sisälläni on
maailman kallisarvoisin lahja, ja pakkasessa viisi lahjaa lisää.
Aikamoinen joulu. Vielä on monta päivää ennen kun tiedän, olenko vihdoin raskaana.
Tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta ajatella, että olisin. Minä
raskaana? Voisiko se olla mahdollista? Ehkä paras joululahja on vielä avaamatta.
Ihanaa!
VastaaPoistaOlen seuraillut blogiasi pari vuotta, omista lapsettomuushoidoistamme lähtien. Saimme toisella icsi-hoidolla ihanan vauvan, ja pakkaseen jäi neljä alkiota. Meillä on molemmilla ikää yli 40 ja edellisistä suhteista monta lasta, ja niin haikeaa kuin se onkin, meillä ei ole enää rahkeita huolehtia tämän enemmistä lapsista hyvin.
Toivon, että voisimme lahjoittaa loput alkiomme niitä tarvitseville. Alkioiden heittäminen roskiin tuntuisi kauhealta ajatukselta, nehän ovat yhtä lailla alkaneita pieniä elämiä kuten ihana vauvammekin. Hieman mietin sitä, että saisikohan hoidoista ehkä syntyvä minun ja mieheni biologinen lapsi varmasti hyvät vanhemmat ja elämän, mutta kirjoituksesi vahvisti taas tunnetta, että ratkaisu on oikea. Toivon teille tosi paljon onnea ja pidän peukkuja!
Todella sydäntä lämmittävää kuulla, että kirjoitukseni sai aikaan tuollaisia ajatuksia sinussa. Ihan kyynelsilmin täällä viestiäsi luen. Toiveeni oli tuota kirjoittaessani, että joku munasoluja luovuttanut päätyisi lukemaan tekstini, mutta ihan yhtä hienoa on, että sinä päädyit sen lukemaan. On varmasti hyvin vaikea päätös, mitä tekisi hoidoista yli jäävillä alkioilla. Ymmärrän molemmat vaihtoehdot hyvin, mutta tietenkin olisi kaunis ajatus luovuttaa alkiot jollekin niitä tarvitsevalle. Uskon, että kenenkään lapsettomuutta kokeneen luona ei voi olla huono elämä. Lapsi on niin kaivattu.
PoistaKiitos, viestisi todella lämmitti mieltä!
Wau! Täällä mennäänkin jo näin pitkällä. Toivottavasti onnistuu ♡ meillä pohditaan josko uskalletaan lähteä lahjasoluja/-alkioita kokeilemaan....
VastaaPoista<3! Vaikka se aluksi vaikealta tuntui, en silti päivääkään kadu, että tähän ollaan lähdetty. Kunpa nyt vaan onnistuisi..
PoistaIhania uutisia!
VastaaPoistaVoit uskoa, että pidän peukkuja juuri niin korkealla tanassa kuin mahdollista! Upea saalis ja hienot alkiot =)! Kyllä nyt onnistuu -ja tiedä kuinka monta kertaa...!!!
Kovasti tsemppiä piinailuun. Kerrohen koko prosessista kun jaksat ja ehdit, olisi mielenkiintoista lukea miten jaksoit kaiken odotuksineen ja jännityksineen. Parhaan lahjan kyllä saitte!
T. Jenni
Upea saalis tosiaan, mutta ei takaa vielä mitään. Tällä hetkellä on taas sellainen olo, ettei tässä mitään raskaana olla. Lämmötkin vaan laskee ja se ei ole koskaan tiennyt hyvää ainakaan omalla kohdalla..
PoistaTestata en ole vielä uskaltanut, vaikka saattaisi jo ehkä näkyäkin. Haluan elää toivossa vielä edes hetken. Täytyy katsoa, jos saisin aikaiseksi kirjoitettua vähän enemmän näistä viime viikoista, jotka ovat kieltämättä olleet pitkiä.
Hei! Se tuli vielä mieleen, että paras kiitos luovuttajalle on varmastikin se, että tämä prosessi ei ole turha! Eli jos se hänen läpikäymänsä sekä sinun kestämäsi prosessi antaa teille mahdollisuuden omaan lapseen, niin voiko enempää pyytää? Noh, voisi varmaan. Mutta jos/kun te tämän luovuttajan soluilla saatte lapsen, on varmasti upein kiitos se, että tarjoatte tuolle pienelle ihmistaimelle parhaan kodin, loputtomasti rakkautta ja turvallisen elämän. Sitä minä toivoisin jos luovuttaisin. No, en kelpaa näillä vuosirenkailla enkä lapsettomuustaustalla luovuttajaksi, mutta jos voisin, tätä helvettiä eläneenä sen tekisin.
PoistaUskon, että viikot ovat olleet piiiitkiä. Ja päivät. Ja hetkittäin sekunnitkin. Toivon sydämestäni, että tulos on positiivinen. Ja jos se ei ole, on uskottava, että seuraava on! Onnen hippusia puhallan tuuleen, ota koppi <3.
T. Jenni
Näin varmasti onkin, ja sitä juuri eilen mietin, miten kamalalta tuntuisikaan, jos kaikki luovuttajan alkiot menisivät hukkaan eli raskaus ei alkaisi yhdestäkään. Onhan sekin mahdollista.. mutta kuitenkin aika epätodennäköistä.. eikö? Eikö?!
PoistaSen voin luvata, että noita kaikkia lapsi saisi enemmän kun tarpeeksi. Vaikka en itse kelpaa luovuttajaksi, olen saanut rekrytoitua muita luovuttamaan. Tai ainakin yhden. Veljen vaimo aikoo mennä jossain vaiheessa, ja ihan itse hän oli tuon ajatuksen saanut nähtyään tätä meidän takkuista taivalta tarpeeksi. Ei voi sanoa muuta kun että arvostan.
Kiitos, onnenhippuset vastaanotettu täällä päässä! Vielä vähän aikaa jännitystä ennen testiä.. todella toivon, että se on positiivinen, vaikka tällä hetkellä epäilyttääkin. Tulen kyllä kertomaan sitten kun aika on!
<3
Näitä uutisia olen viime päivinä käynyt kurkkimassa :) aivan mahtavaa, niin hienoa! Tälläkin pidetään peukut pystyssä,tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos, jatka peukkujen pitämistä, kaikki tsempit todella tarvitaan!
PoistaIhania uutisia <3 Toiveet on korkealla teidän puolesta! Ja onnea toivonjyväsistä, joita saitte pakkaseen. Tilanne näyttää hyvinkin valoisalta <3
VastaaPoistaToiveet ja odotukset ovat olleet korkealla tosiaan, mutta nyt pelottaa pelottaa.. lämmöt ovat laskeneet jo useamman päivän 0.1 astetta per päivä ja se ei ole tiennyt hyvää koskaan aiemminkaan. Mitä jos minullakin sittenkin kuitenkin on sitä endometrioosia, niin vaikka olisi kuinka hyvälaatuinen alkio, ei se siellä pysy... :'(
PoistaNo, vielä on kaikki mahdollista. Se raskauskin, jos oikein onni on myötä. <3
Siihenkin voidaan sitten vaikuttaa, että jos endo on tulehduttanut vatsaonteloa ja kiinnittyminen vaikeutunut. Voi kokeilla vaikka procren hoitoa ennen alkionsiirtoa. Ja sitten kannattaa pyytää isommat keltarauhastuet ja muita apuja kiinnittymiseen. Paljonkin on tehtävissä! <3
PoistaToivotaan kuitenkin, että tämä ensimmäinen yksilö jo kiinnittyisi <3
Meillä vikana oli se kiinnittyminen ja kun saatiin ne oikeat tuet, niin se onnistui. Klinikan lääkärikin kirjoitti minulle, kun häntä kiittelin onnistuneesta hoidosta, että joskus kannattaa kuunnella potilasta, sillä silloin tällöin potilas on oikeassa. Mulle tuli tuosta niin hyvä mieli <3
Kiitos, todella sydäntä lämmittävä teksti! Olen usein käynyt katsomassa missä vaiheessa lahjasoluhoitoa olet sillä itse luovutin samoihin aikoihin munasoluja. Ihanaa oli kuulla jälkitarkastuksessa ennen joulua, että vastaanottaja oli saanut plussan testiin <3 ja vielä jäi neljä alkiota pakkaseen :) toivon niin paljon myös sinulle ja miehellesi plussaa ja sen myötä pienokaista syliin! Kylläpäs on piinaavat piinapäivät tulossa!
VastaaPoistaOi, ensimmäinen kommentti itse munasoluja luovuttaneelta! <3 Ihan sydän hypähti kun kerroit luovuttaneesi samoihin aikoihin kun meillä on hoito meneillään. Et sentään meidän luovuttaja ole, mutta jonkun. Mahtavaa varmaan kuulla, että luovuttamillasi soluilla on saatu aikaan positiivinen raskaustesti! Ja että pakkaseen on vielä jäänyt alkioita. Erittäin onnistunut hoito siis jollain takana. Toivottavasti meilläkin onnistuu yhtä hyvin. No kohtahan se selviää. Vähän liian jännäähän tämä kyllä on...
PoistaMikä piinapäivä sinulla on menossa? Itse sain blastokystin siirron jälkeen selvän plussan pp4 iltapäivällä.
VastaaPoistaHeippa,
PoistaIhan tarkoituksella olen pitänyt matalaa profiilia noiden tarkkojen päivämäärien suhteen, esim. punktio, alkionsiirto, testipäivä.. ettei luovuttajamme eksy tätä lukemaan ja tunnista itseään. Vaikka sillä nyt periaatteessa ei olisi väliä, niin silti olen tällaiseen ratkaisuun päätynyt. Emmehän edes tiedä, kerrotaanko klinikalta hänelle kuinka tarkkaan yksityiskohtia hoidon kulusta (ilmeisesti vähän eroja eri klinikoiden toimintatavoissa). Toivottavasti ymmärrät.
Sinulla on nopeasti näkynyt testissä! Onnea raskaudesta! Oliko sinulla jotain oireita ihan alkuvaiheessa?
Itse en ole uskaltanut tehdä kotitestiä vielä, vaikka voisikin jo näkyä. Haluan elää vielä vähän aikaa toivossa. Minulla ei ole mitään kiirettä nähdä sitä tyhjää tikkua, jonka pelkään kuitenkin olevan edessä.. Edelleen tuntuu niin kovin kaukaiselta ajatus, että olisimme onnistuneet viimein.
Kiinnittymisvuotoa oli pp6 ja pp8. Kävin verikokeissa ekan kerran pp6, hcg oli jo silloin 62 ja siitä jatkoi tuplaantumistaan.
VastaaPoistaJokos on testailtu? Täällä yksi malttamaton.
VastaaPoistaTerveisin kahden tytön äiti, jonka rakkaat on saatu maailmaan lahjoitetulla munasolulla ja nro 2 lahja-alkiolla.
Ja huomaan etten alun jännityksien jälkeen edes ajattele koko asiaa arjessa. ;) tytöt tietävät että siemenet tulivat kilteiltä ihmisiltä mutta että ovat kasvaneet äidin masussa kuten kaikki muutkin
PoistaNo ei vieläkään.. Pahoittelut, mutta joudun pitämään teitä vielä jännityksessä. Lohduttavaa kuulla, että teillä toinen yrityskerta toi toivotun tuloksen. Vieläpä kaksoset! Ehkä meilläkin sitten toisella, jos ei tällä ensimmäisellä..
PoistaOllaan niin onnekkaita, että saatiin hyvä saalis pakkaseen! Muuten sitä olisi aika maassa, jos menisi tämä hoito pieleen. Tai no kyllähän se joka tapauksessa kirpaisee, jos niin käy. Mutta kuulemma PAS voidaan kuitenkin tehdä jo heti seuraavaan kiertoon.
Suuresti, isosti onnea matkaan! ❤️
VastaaPoista