Takinkääntäjä

Kylläpä ajatukset nyt kulkevat varsinaista vuoristorataa. Välillä tuntuu siltä kuin tarpoisin suossa, eikä ole mitään mitä voisin tehdä, jotta asiat muuttuisivat paremmiksi ja välillä taas, kuten tänään, saan uutta energiaa ja tarmoa taas uskoa, että kaikki menee hyvin. Miksei menisi, jos lapsettomuuden syy, kuten epäillään, on ollut pelkästään munasolujeni laadussa? Jos vika on todella vain siinä, on meillä oikeasti todella hyvät mahdollisuudet onnistua luovututetuilla munasoluilla. Se on sitten toinen tarina, jos vikaa on sittenkin myös miehen puolella.. mutta ei mennä nyt siihen vaan kuten sanoin, se on sitten toinen tarina. Katsotaan tämä tarina ensin loppuun.

Kirjoitin eilen blogissa, että uskon tehneeni kaikkeni, enkä voi enää tehdä mitään vaikuttaakseni hoidon lopputulokseen. Osa minusta halusikin ehkä hellittää tästä kontrollin tarpeesta, jolloin se vähentäisi varmasti myös stressiä, jota saan ainaisella miettimisellä ja tiedon hakemisella siitä, mitä voin syödä, mitä en voi syödä ja mikä vaikuttaa mihinkin. Toisaalta, irti päästäminen alkoi tuntumaan samalla luovuttamiselta, ja sitä minä en halua tehdä. Sitä minä en aio missään nimessä tehdä. Joten niin siinä kävi, että varasin ajan akupunktioon. Mieleni sai muuttamaan netistä löytämäni keskustelu akupunktiosta lapsettomuuden hoidossa. Kuinka se voi ihan oikeasti joissain tapauksissa auttaa. Varsinkin tässä meidän tilanteessamme se voisi hyvin olla hyödyksi, kun mitään lääketieteellistä estettä tai rakenteellista ongelmaa ei pitäisi nyt olla. Niin se vain on, etten vain osaa olla tekemättä mitään ja vain odottaa parasta. Sittenpähän tiedän, että ihan kaikkea on kokeiltu. Myös akupunktiota.

Akupunktio taitaakin olla ainoa asia, jota en ole lapsettomuuden hoitoon vielä kokeillut. Tuskin siitä ainakaan mitään haittaa on, päinvastoin. Olen kokeillut akupunktiota kipeän selkäni hoitoon ja kokemukseni on ollut, että se ainakin rentouttaa. Aika on varattu huomiselle.

Muilta osin olen päättänyt pitää yllä mahdollisimman positiivista mielialaa, jatkaa liikuntaa kunhan selkä tästä paranee, syödä terveellisesti ja tehdä mukavia asioita, joista nautin. Rentoutua, ja välttää stressiä parhaani mukaan. Tähän liittyen olen päättänyt lopettaa gluteenittoman ruokavalion, mutta jatkaa kuitenkin sokerin ja valkoisten viljatuotteiden välttämistä, kuten myös maidon. Tällainen rajoitettu ruokavalio on tuonut oman stressinsä, joten se, että saan nyt tästä eteenpäin syödä vapaammin, pudottaa ehkä osan taakasta pois harteiltani ja auttaa nostamaan positiivista mielialaa. Ehkä olen onnellisempi kun saan syödä asioita, joista pidän, pitkään jatkuneen kieltämisen sijaan. On myös ollut yllättävän vaikeaa huolehtia siitä, että saan kaikki tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet noudattaessani näin rajoitettua ruokavaliota kun olen noudattanut viimeiset puoli vuotta. Täytyy myöntää, etten ole osannut ehkä kiinnittää tuohon asiaan tarpeeksi huomiota, ja pahimmassa tapauksessa saatan kärsiä jonkin vitamiinin puutoksesta. Nyt siihen ei ole varaa. 

Koska gluteenittomalla ruokavaliolla ei ole todettu olevan minkäänlaista vaikutusta lapsettomuuden hoitoon ainakaan meidän kohdallamme, miksi ihmeessä jatkaisin? Se oli kuitenkin se pääsyy tämän ruokavalion noudattamiselle. Toki myös vatsavaivoja oli, jotka ovat helpottuneet gluteenittoman ruokavalion myötä, mutta uskon, että ongelmia aiheuttavat pääosin vehnä ja valkoiset jauhotuotteet sekä sokeri. Ehkä silti aion herkutella jouluna jokusella joulutortulla, joita niin rakastan. Sillä eihän maailma siihen kaadu, eihän!