tiistai 7. kesäkuuta 2016

It’s a boy!

Täällä sitä ollaan, toisen kolmanneksen loppupuolella eli edelleen onnellisesti ja tukevasti raskaana. Vatsa kasvaa, muttei ole vielä ihan mahdottoman iso. Sopiva. Ihana. Juuri sellainen, josta haaveilin. Vointi on ollut viime aikoina lähestulkoon loistava. Nyt kun pahin väsymys ja pahoinvointi on väistynyt, olen saattanut hetkellisesti jopa kokea sen kuuluisan raskaushehkun. Kuulemma se näkyykin. Onnellisuus ei varmaankaan voi olla paistamatta ulospäin. Ja se saakin näkyä. Olen ylpeä kasvavasta vatsastani, ja tyytyväinen sen saamasta huomiosta. Olen niin onnellinen, että olen vihdoinkin raskaana. Tämä vauva on parasta, mitä minulle on tapahtunut. Hän tuntuu jo niin tärkeältä ja rakkaalta. Ja ihan omalta, vaikka onkin saanut alkunsa luovutetusta munasolusta. Huomaan, etten juurikaan enää ajattele sitä, ettei lapsi ole biologisesti minun. Olen suurimman osan ajasta itse asiassa unohtanut koko asian. Sillä ei ole mitään väliä. Hän on minun, ja minä olen hänen ainoa äitinsä.

Rakenneultrassa selvisi, että odotamme pientä poikaa. <3 Ja mikä tärkeintä, hänellä tuntui olevan kaikki hyvin, mistä olemme erittäin kiitollisia. Toivottavasti saamme syyskuussa syliimme terveen pienen pojan. Hän on kasvanut tähän asti ihan keskikäyrällä, ja on todella aktiivinen. Tunsin vauvan ensimmäiset liikkeet jo hyvin varhaisessa vaiheessa, viikolla 16. Siitä lähtien liikkeet ovat koko ajan vahvistuneet, ja nyt hän jo potkii niin, että maha heiluu. Raskaus on kokonaisuudessaan sujunut todella hyvin pahoinvointia lukuunottamatta, joka jatkui aina raskausviikolle 22 asti. Tiputukseen ei tarvinnut onneksi toista kertaa mennä, mutta vähällä en silti ole selvinnyt. Viimeisimpänä oireena on ollut närästys, mutta sekin on helpottanut, kun olen poistanut ruokavaliosta tiettyjä ruoka-aineita. Vihdoin olen voinut kunnolla nauttia raskaudesta ja kasvavasta vatsasta. Potkut tuntuvat ihanalta, ja muistuttavat minua joka päivä siitä, että siellä vatsassa tosiaan on joku! Joku, joka tulee mullistamaan elämämme aivan täysin. Mutta ihanalla tavalla.

Ensimmäiset kuukaudet tarkistin aina aamuisin herättyäni, että vatsa oli edelleen siinä. Pelkäsin kai että kaikki oli vain unta, ja että heräisin taas siihen kamalaan lapsettomuuspainajaiseen. Mutta se ei ollut unta, vaan tämä kaikki tapahtuu meille ihan oikeasti. Jos kaikki menee hyvin loppuun asti, meistä tulee kolmen kuukauden päästä ihanan pienen pojan vanhemmat!

23 kommenttia:

  1. Olipa kiva saada kuulumisia, niitä on täälläkin kovasti odoteltu :) kuulostaa siltä, että kaikki on juuri niin ihanasti kuin pitääkin <3 onnellista odotusta, kolme kuukautta menee tosi nopeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on juuri niin ihanasti kun kuuluukin olla, edelleenkin. Ei enää kauaa kun pieni on täällä. <3 Kiitos Justiina.

      Poista
  2. Voi miten ihana päivitys! <3 <3
    Kiitos kun kävit täällä pitkästä aikaa :)
    Onnea jo näin etukäteen ja ihanaa loppuodotusta sinulle!
    t.Maria

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen iloinen päivityksestä! Ja ennen kaikkea siitä, että kaikki on hyvin ❤

    VastaaPoista
  4. Ihanaa kuulla sinusta. Ja tosiaan älä edes koskaan ala miettimään etteikö vauva olisi sinun tai sinua. Vauva todellakin on sinun. Hän kasvaa ja kehittyy sinun sisällä, sinun sydämesi alla ja ilman sinua juuri hänellä ei olisi elämää. Nauti poikasi potkuista ja anna hänen kasvattaa sinusta äiti hänelle. Onnea tulevaan <3
    -Tuikku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan.. hän todella on minun vauvani. Nyt ja aina. Kiitos Tuikku <3

      Poista
  5. Hienoa, ihanaa! Kyllä saakin hehkua ja olla ylpeä odottaja :) Tsemppiä ja mahtavaa kesää!

    VastaaPoista
  6. Ajauduin lukemaan blogiasi eräs ilta. Kovasti kuumeillaan esikoistamme, mutta hänestä ei ole toistaiseksi kuulunut, ei sitten mitään. Hoidoissa ollaan, vielä helpoimmasta päästä. Välillä tämä odotuksen odotus kuitenkin musertaa henkisesti entistä kovemmin.. Tunnistan niin hyvin tunnetiloja joista kirjoitat aiemmin.
    Haluan kiittää sinua sillä blogisi antoi uuttaa toivoa, että kyllä se sieltä vielä tulee ja odotus palkitaan.
    Ihanaa loppuraskauden odotusta ja Sydämelliset onnittelut tuleville vanhemmille ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että blogini on antanut uutta toivoa! Sen toivoinkin olevan tarkoitus, sillä jaksoin loppuun asti uskoa, että kaikki päättyy vielä onnellisesti. Älä sinäkään menetä toivoasi! Kiitos ja tuhannesti onnea matkaan! <3

      Poista
  7. Itse ajattelen, että lapsi on nimenomaan biologisesti "oma", vaikkei nyt geneettisesti sitä olekaan. Eivätkä ne mitkään lapset itseasiassa omia ole, vaan pieniä itsenäisiä yksilöitä :) t: lahjamunasolupojan, ja kohta toisen, äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Näinhän se on, biologisesti on vähän eri asia kun geneettisesti.. Omalta tämä lapsi tuntuu joka tapauksessa, ja kuten sanoinkin, unohdan jopa välillä, että lapsi on saanut alkunsa lahjamunasolulla.

      Poista
  8. Osuin vasta ensimmäistä kertaa blogiisi mutta voi miten onnellista hetkeä pääsinkään todistamaan :) Tuhannesti onnea, olette sen ansainneet. Toivottavasti pelot pysyvät kurissa ja osaat nauttia loppuraskaudesta täysin rinnoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Loppuraskaus on sujunut hyvin, ja h-hetki on jo aivan käsillä. Jännää! :)

      Poista
  9. Ihanaa, että pieni poika näyttäisi olevan tulossa <3 Onnellista odotusaikaa loppuun saakka <3

    VastaaPoista
  10. Olisi kiva kuulla kuulumisia sieltä! Mulla on kaksosvaavit just tällä menetelmällä, alkuun jännitin miltä se tuntuu mutta vauvojen tultua ei tuota ole tullut mietittyä. Arki tuo muutakin mietittävää, raskasta mutta ihanaa. Ellu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti on muutakin ajateltavaa arjen pyörityksessä. En usko, että tuntuisi yhtään erilaiselta odottaa lasta, joka olisi saanut alkunsa sillä perinteisellä tavalla. Yhtä rakkaita ovat kaikki. <3

      Poista
  11. Ihanaa kuulla, että kaikki on siellä teillä hyvin! Sain juuri kuukausi sitten pojan ivf-hoitojen tuloksena. Se menetyksen pelko kummitteli kyllä jonkun verran raskauden loppuun saakka, mutta tämä on kaiketi luonnollista, kun tausta on mikä on eli että on joutunut pettymään niin monta kertaa. Toisaalta tulee sitten perspektiiviä elämään ihan tosissaan ja on haljeta kiitollisuudesta ja onnesta (en tietenkään tällä kommentilla missään nimessä halua väheksyä luomuna raskautuneiden äiten onnea ja kiitollisuutta):) Iloista loppuraskautta sinulle, nauti olostasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja onnittelut pienestä pojasta! Tässä loppuraskaudessa ovat nuo samat pelot nousseet täälläkin jonkin verran taas pintaan. Että mitä jos kaikki ei olekaan hyvin, tai jos jotain tapahtuu synnytyksessä..

      Varmasti ovat ihan normaaleja ajatuksia myös luomuna raskautuneille. Mutta kuten uusimmassa postauksessani kirjoitin, tuntuu kyllä siltä, että tämä onni on vielä moninkertainen siihen nähden, mitä se olisi, jos kaikki olisi käynyt helpommin. Myöskään väheksymättä luomusti raskautuneiden onnentunteita. Ehkä tätä kaikkea osaa nyt vaan arvostaa entistä enemmän kun on mennyt sen vaikeimman polun kautta.

      Poista
  12. Minun mielestä ihanaa, että teille on vauva tulossa - ei väliä kumpaa sukupuolta on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään väliä, kumpi on tulossa. Yhtä lailla tervetullut olisi ollut pieni tyttökin.

      Poista