Kuinka kauan on kauan

Jo seuraavana päivänä sieltä haavemaailmasta tipahdettiin kuin tammenterho puusta kylmälle asfaltille. Vaaleanpunaiset lasit, joita olin viime viikon nenälläni pitänyt, putosivat ja hajosivat kovaan asfaltiin. Vuoto alkoi heti aamusta ja näin ollen uusi kierto. Uskottava se on. Raskaustesti oli jälleen kerran oikeassa. Ei raskaana niin ei raskaana. Ja järjellä ajateltuna olisihan se siinä vaiheessa jo pitänyt testissä näkyä, jos olisin raskaana ollut. Ja olisi varmaan ollut enemmän oireitakin. Ja onhan ne testit tähänkin asti toimineet, miksei siis nyt? Aina ne ovat olleet oikeassa: ei raskaana. Ei raskaana niin ei raskaana. Mieli tekee välillä kepposia ja toivoo hulluja asioita. Mahdottomia asioita. Tunteet edellä tässä aina kuitenkin mennään. Että jos kuitenkin.. Mutta tällä kertaa ei kuitenkaan. Tälläkään kertaa. Ei muuta kun häntä pystyyn (ja kohti uusia pettymyksiä?). Taas pitäisi jostain kaivaa se optimismi. Aika syvällä on.

Näyttää tosiaan siltä, että kyllä tässä taitaa olla edessä meilläkin IVF-hoidot, vaikka tietenkin toivottiin, ettei niihin asti tarvitsisi mennä. Inseminaatio vaan ei tunnu meillä toimivan, ainakaan näin kahden yrityskerran kokemuksella. Yhden viimeisen kerran vielä yritetään. Joulukuu taukoa ja tammikuussa ensimmäinen IVF. Joulua en halua pilata mahdollisella IVF:n epäonnistumisella.

Aina puhutaan, että nykylääketiede on niin kovin kehittynyttä. Myös lapsettomuus- ja hedelmöityshoidot ovat kehittyneet ja monet saavat hoitojen avulla apua lapsettomuuteen. Miksemme me? Miksei kukaan osaa sanoa, mikä minussa/meissä on vikana kun emme voi saada lasta? Mikseivät hoidot toimi meidän kohdallamme? Ja tärkein kysymys: Kuinka kauan tätä vielä jatkuu? Kuinka kauan on kauan? En tiedä kuinka kauan jaksan. Kuukausi kuukaudelta tästä tulee vain raskaampi taakka kantaa. Tuntuu että jotain kuolee sisältäni joka epäonnistumisen jälkeen. Tiedän, ettei saa eikä voi luovuttaa. Enkä halua luovuttaa. Jotenkin tähän epäonnistumiseen vaan turtuu. Pelottavaa, ettei yksi viiva testissä saa enää aikaan samanlaista tunnemyrskyä kun ennen. Se ei oikeastaan enää tunnu miltään. Kun ei mitään muuta osaa enää odottaakaan. Ei sitä osaa edes kuvitella, että siinä testissä näkyisi joskus jotain muuta kuin yksi viiva.