Jos kaikki olisi toisin

Viime kuussa vietettiin lapsettomuustaipaleemme 3-vuotispäivää. Juhlan aihettahan siinä ei ollut, mutta ajatuksissani kävin läpi tätä pitkää taivalta, joka ei tunnu loppuvan koskaan. Pääni on täynnä kysymyksiä, joihin en ole vieläkään saanut vastausta. Miten tässä kävikään näin? Tapahtuuko tämä todella meille? Miksi juuri meille? Mitä väärää olemme tehneet ansaitaksemme tämän? Kauanko tätä vielä kestää? Mitä jos asiat olisivat menneet toisin? Millaista elämä olisi?

Jos asiat olisivat menneet toisin, voisimme yhtä hyvin nyt viettää ensimmäisen lapsemme 2-vuotissyntymäpäivää. Lapsemme olisi nyt kutakuinkin saman ikäinen kun ystäväperheen pieni tyttö. Ehkä meilläkin olisi tyttö, ja he leikkisivät keskenään tyttöjen leikkejä. Tai ehkä meillä olisi pieni poika, joka nyt istuisi vieressäni hiekkalaatikolla naama virneessä ja suu täynnä hiekkaa. Kiukuttelisi kun pitää pukea kurahousut. Ehkä lapsellamme olisi minun silmäni ja mieheni hymy pienillä kasvoillaan. Hiukset olisivat vaaleat, melkein valkoiset, kuten meillä molemmilla lapsena. Lukisimme yhdessä satuja, ihmettelisimme pörröhäntäisiä oravia ja pitkäkoipisia sammakoita, laskisimme mäkeä pulkalla, söisimme mummon paistamia lettuja ja heittelisimme kiviä mökkijärveen. Rakentaisimme majan, söisimme eväitä omalla takapihalla ja nukahtaisimme vierekkäin pihakeinuun. Hän tarttuisi pienellä kädellään käteeni ja sanoisi “äiti.”

Päiväni kuluisivat lapsen kanssa kotona, pesten pyykkiä, laittaen ruokaa ja leikkien. Ehkä odottaisin jo toista lasta. Lapsen paidassa olisi luumusosetta, ja ehkä vähän valkoisessa sohvassakin. Tapetissa olisi värikynää. Koira ja lapsi olisivat ylimmät ystävykset. Työntäisin lastenrattaita. (Kuinka olen siitäkin haaveillut. Pieni asia, mutta niin suuri!) Keittiön kaapit tursuaisivat tuttipulloja ja pieniä astioita. Kompastuisin jatkuvasti lattialla lojuviin leluihin, katsoisin piirrettyjä ja kuuntelisin loputtomiin lastenlauluja. Niitä samoja, joita kuuntelin itse pienenä, ja joitain uudempiakin. Kuuntelisin pienen ihmisen iloa ja naurua, mutta myös itkua ja kitinää. Elämä olisi tosi erilaista. Minulla ei olisi enää omaa aikaa ollenkaan. Hiukseni olisivat likaiset ja olisin väsynyt. Todella väsynyt. Mutta olisin onnellinen. En ehkä siitä väriliidusta tapetissa, mutta muuten.