Mitä kuuluu?

Ihan hyvää, kiitos, mitäs teille? Valehtelen. Ei meille kuulu hyvää. Meillä ei ole lasta. En ole raskaana. Vieläkään. Inhoan koko kysymystä, ja joskus tekisi mieli täräyttää päin naamaa, kuinka huonoa kuuluu. Kysymystä on ihan mahdotonta välttää. Vastaan niinkuin kuuluu, kuten minun odotetaan vastaavan. Vaikka valehtelisin.

Tammikuussa tehdyn IVF:n jälkeen on ollut kaksi tuloksetonta luomukiertoa. Ei hormoneja, ei pahemmin oireita, ei raskautta. Ei edes kemiallista. Ei kiinnittymisyritystä, ei mitään. Varmuuden vuoksi tehty raskaustesti näytti negatiivista. Kuten aina. Tämä meneillään oleva kolmas kierto onkin nyt sitten viimeinen kierto ennen odotettua, toista IVF:ää. Eihän tässä uskalla sitä luomuihmettä enää toivoakaan, ja melkein ollaan lakattu jo yrittämästä, kun ei se kuitenkaan onnistu. Olen jo asennoitunut siihen, että IVF:ään tässä ollaan taas kovaa vauhtia menossa. Taitaa olla meidän ainoa toivo saada oma lapsi.

Meneillään on kiertopäivä 12, mutta uskon ovulaatioon olevan vielä aikaa. Viime kierrossa ovuloin vasta kp 23 ja kierron pituudeksi tuli 35 päivää. Kiertoni on pitkä, vaihtelee useinmiten välillä 31-35. Kai sitä voisi nykyään sitten säännölliseksi sanoa, ennen kun vaihtelua on ollut paljon enemmän. Testaamisen aloitan kuitenkin yleensä näillä main, ihan varmuuden vuoksi. Vaikka tiedän nykyään jo aika hyvin ilman mitään testejäkin, koska ovuloin, ja varsinkin koska se on ohi. Luteaalivaihe kestää yleensä 14 päivää.

Eipä sitä ennen tällaisista asioista ollut hajuakaan. Sitä vaan tiesi suunnilleen, koska seuraava kierto alkaa, jos sitäkään. Miten harva edes tietää, mikä on luteaalivaihe, saati follikkelia stimuloiva hormoni tai keltarauhanen. On tullut kyllä huomattua, miten monimutkainen naisen keho on. Miten pienestä onkaan kiinni, että raskaus ylipäätään alkaa (muistatteko sen appelsiinitarinan?). Silti niin monilla se alkaa. Kadehdittavan monilla vielä ilman minkäänlaista yrittämistä.

Kuinka moni onkaan oikeastaan tietämätön siitä, miten suuri ihme raskaus oikeasti on. Minä ja te muut, me tiedämme. Tiedämme, miten monen pienen yhteensattuman summa se on, että juuri oikeanlainen munasolu kehittyy ja että se ylipäätään irtoaa. Että ajoitus on oikea. Että siittiöt ovat tarpeeksi vahvoja, liikkuvia, oikeanmuotoisia ja että niitä on tarpeeksi paljon. Että ne pääsevät perille asti. Että munasolu hedelmöittyy. Että munasolu jakaantuu normaalisti, kiinnittyy oikeaan paikkaan, ja pysyy siellä. Ja pysyy siellä 8 kuukautta.

Miten monelle raskaus ja hedelmöittyminen onkaan juuri sitä mitä biologian kirjoissa opetetaan. Siittiö löytää munasolun ja ta-daa, hedelmöitys on tapahtunut ja raskaus alkaa! Miten helpolta se saadaankaan kuulostamaan! Tämä on ollut kyllä opettavainen matka. Olen oppinut, että raskaus ja lapsen syntymä, on oikeasti todellinen ihme! Kenellekään meistä lapsettomista lapsi ei ole, eikä tule koskaan olemaan itsestäänselvyys. Lapsia ei tehdä, vaan saadaan. Jos saadaan. Kunpa vain kaikki ymmärtäisivät sen, ja osaisivat yhtä paljon arvostaa sitä mitä heillä on!