Uskoa, toivoa ja rakkautta

Vatsanahka rullalle, ja neula sisään. Taas mennään. Gonal kirvelee vähän, mutta en anna sen haitata. Pieni kirvely on pientä sen kaiken rinnalla, mitä on vielä tulossa. Sitä paitsi olen jo tottunut näihin neuloihin ja näihin joka-aamuisiin hormonipistoksiin. Kun ensimmäinen IVF ei tuottanut toivottua tulosta, ei auta muu kun yrittää uudelleen. Nyt on aika.

Kevät on ollut pitkä. Olen elänyt normaalia arkea ja nauttinut elämästä sen minkä olen pystynyt. Blogiin en ole keksinyt kirjoitettavaa, ja pahoitteluni tästä hiljaisuudesta. Ei ole ollut mitään sanottavaa, mutta joka päivä olen ajatellut lapsettomuutta. Se ei vain häviä minnekään, vaikka kuinka toivoisin, että tämä kaikki olisi vain pahaa unta. Joka aamu olen kuitenkin herännyt lapsettomana ja lapsesta haaveillen. Mikään ei ole eri tavalla kun ennen. Mikään ei ole muuttunut. Olen edelleenkin se sama nainen, joka ei vaan tule raskaaksi, vaikka päällään seisoisi.

Olen odottanut toukokuuta, ja tätä uutta tärkeää mahdollisuutta. Ymmärrän, että minulla on nyt taas oikeasti mahdollisuus tulla raskaaksi (en tuohon luomuraskautumiseen enää omalla kohdallani juurikaan usko). Prosentuaalisesti mahdollisuus on jopa suurempi kuin tammikuussa. Nyt nähdään myös, onko gluteenittomalla ruokavaliolla ollut mitään vaikutusta. Nyt nähdään, meneekö mikään eri tavalla. Huomenna on ensimmäinen ultra, jossa nähdään kuinka monta follikkelia sisälläni kasvaa. Viimeksi niitä oli tähän aikaan 23, ja määrä vaan kasvoi. Nyt Gonalin alkuannosta pienennettiin 150:stä 125:een yksikköön. Ehkä tällä kertaa laatu korvaa määrän. Hartaana toiveenamme on myös saada alkioita pakkaseenkin, se kun ei viimeksi onnistunut.

Edessä on taas rankat kolme viikkoa, jonka aikana tunneskaala vaihtelee toivon ja epätoivon välillä. Nämä viikot tulevat olemaan todennäköisesti täynnä huolta, murhetta, hermoilua, odottamista, jännittämistä ja myös fyysistä kipua. Kenties iloakin. Ihan varmasti epävarmuutta ja epäuskoa. Mutta myös uskoa ja toivoa ja rakkautta. Onhan aina se mahdollisuus, että nyt onnistuu. Uskon vieläkin ihmeisiin.