Ihan kun olisin
elänyt tämän päivän ennenkin. Kaikki on hyvin, kello on jo yli
kaksi iltapäivällä, eikä lääkäri ole soittanut. Ajattelen,
että hyvä niin. Klinikalta olisi varmasti soitettu, jos olisi
huonoja uutisia. Niinkuin viimeksikin. Tietenkin olen siis toivonut,
ettei soittoa tule, vaikka lääkäri kuinka vakuutti, että soittaa
joskus hyviäkin uutisia. Ainiin, ne oli niille muille.
On aivan liian aikaista iloita, että kaikki olisi hyvin. Pelkoni käy toteen, kun lääkäri soittaa tasan
kolme ja kertoo - mitäs muutakaan - kun taas kerran huonoja uutisia.
Kuuntelen kun lääkäri selittää langan toisessa päässä, että
kaikki tuntuu menevän taas saman kaavan mukaan kuin viime kerralla. Että ei hyvältä näytä. Kuulen, että tällä kertaa 11
munasolusta 6 on hedelmöittynyt, mutta suurin osa on jakautunut
epänormaalisti eli on näitä fragmentoituneita. Vain yksi solu on
jakaantunut normaalisti 4-soluiseksi. VAIN yksi. En voi uskoa tätä.
Olemme jälleen samassa tilanteessa, pelkästään yhden ainokaisen
varassa. Emme siis ole saamassa tälläkään kertaa mitään
pakkaseen, ja mikä pahinta, ei ole edes varmuutta pääsemmekö
huomenna alkionsiirtoon. Tämän yhden alkion etenemistä seurataan
nyt huomiseen asti ja minulle ilmoitetaan aamupäivällä,
tarvitseeko tulla ollenkaan. Kyllähän siinä taas itku pääsi.
Pitihän se taas arvata, ettei kannata liian suuria toiveita
elätellä. Toki on vielä toivoa sen yhden suhteen, mutta usko alkaa loppua kesken...
Gluteenittomalla
ruokavaliolla ei näytä lääkärin mukaan olleen minkäänlaista
vaikutusta, joten eikun pizza uuniin. Ottaa niin päähän, että en
enää välitä mitä syön. Turhan takia kaikki. Tai kai sitäkin
kannatti yrittää (ja tekihän se ainakin vatsalle hyvää), mutta
harmittaa, kun sillä ei ollut mitään merkitystä hoitojen
onnistumisen kannalta. Kai se on uskottava, etten pysty itse
hirveästi vaikuttamaan tähän lopputulokseen, vaikka päälläni
seisoisin. En voi uskoa, että olemme tässä tilanteessa taas. En
tiedä kuinka monta epäonnistumista enää kestän.. mitä jos se
yksikään ei jaksa..?
Eikä!!! Sen yhden on pakko jaksaa, ihan pakko! Tää on niin kamalan väärin. Toiset joutuu tekemään ties mitä muutoksia elämäänsä, ruokavalionsa, päänsä sisälle, hoitamaan parisuhdetta uudella tavalla, säästämään rahaa hoitoihin..mitä kaikkea ja silti vaan, aina vaan huonoja uutisia. Sitten joku toinen vetäisee kerran pään täyteen ja huomaa kahden kuukauden päästä, ettei kuukautisia muuten olekaan tullut pariin kuukauteen ja kappas sitä ollaan jo pitkällä raskaana.
VastaaPoistaNoh, ehkä tuo on se toinen ääripää. Näitä on vaan nyt kantautunut läheltä kolme vuoden sisään ja on jotenkin muutenkin ihan kakka olo.
Voimia sinne ja toivotaan, että se yksi sissi jaksaa <3
Sanopa kuule muuta! Sen on vaan pakko. Muuten palataan taas lähtöpisteeseen.
PoistaNiin ehkä tuo on ääripää, mutta sitäkin tapahtuu. Valitettavasti. Tai ainakin se on todella epäreilua! Miksei nyt voisi olla jo meidän vuoro? Eikö me olla jo tarpeeksi kovasti ja kauan yritetty.. Alkaa usko jo pikkuhiljaa loppumaan tähän hommaan, mutta yritän vielä jaksaa. Pakko se on, ei tässä muuten saada tuloksia aikaiseksi. Toivotaan että se yksi pieni jaksaa elää, niin ei ole hätää.
Kiitos <3
Voi hemmetti. Oon pahoillani, ei todellakaan ole reilua :(. Toivottavasti se yksi jatkaa hyvin jakautumista ja pääsette siirtoon. Se voi hyvinkin olla se yksi ja oikea! Sen täytyy olla. Tsemppiä!
VastaaPoistaPäästiin kuin päästiinkin siirtoon, vaikka ei top-alkio tämäkään tainnut olla. Mutta se voi tosiaan olla se yksi ja oikea, kuka tietää?! Kiitos tsempeistä, kaikki tarvitaan!
PoistaOi ei! Osanottoni ja pidän peukkuja sen yhden puolesta. Hengessä mukana.
VastaaPoistaPeukut auttoivat jo ainakin siinä, että päästiin siirtoon! Kiitos!
PoistaVoi paska.
VastaaPoistaSiinä ensimmäinen tunne sanoiksi puettuna, kun tekstisi luin. Tässä sitten niitä toisia ja kolmansia... Tuon yhden varaan jääminen on kyllä ihan hirveää. Vaikka mitään ei ole tuossa vaiheessa vielä lopullisesti menetetty, niin on vaan niin vaikea uskoa, että se voisi olla siinä... Että se voisi olla se sissi, joka jaksaa ja kehittyy ja jakaantuu ja kiinnittyy ja ja ja...
Uskon, että nyt on vaikea olla positiivinen. Laitan kaikki sormet ja varpaatkin ristiin, jotta tuo pieni sinnittelisi ja saisitte hänet kyytiin. Pakkaseen ei sitten mitään jää, mutta sen kanssa on elettävä ja usko laitettava nyt tuohon pikkuiseen. Minä alan olla toivoni menettänyt oman hoitoni suhteen, joten kerään kaiken uskon ja toivon ja positiivisuuden itsestäni jä lähetän ne sinulle. Noin, posti on matkalla!
Jaksa, jaksa! Voimia ja malttia odotuksen odotukseen. Uskotaan, että siirto tehdään. Sen on pakko onnistua!
T. jenni
Kuule ihan samat oli ajatukset täällä vielä eilen. Onnea oli kuitenkin mukana, sillä tämä olikin ihan oikeasti sitkeä sissi ja jatkoi jakaantumista, ja tänään se siirrettiin! Mutta oli kyllä vähän liikaa jännitystä tässä.. Tämä on nyt toinen kerta kun ollaan yhden varassa, eikä mitään saada pakkaseen. Ei sitä jotenkin vaan pystynyt uskomaan tuohon yhteen ainoaan. Varsinkaan kun se ei viimeksikään onnistunut. Sitä ajattelee, että jotain siinäkin täytyy olla vikaa, kun niissä muissakin. Onneksi kaikki on nyt kuitenkin toistaiseksi hyvin ja on vielä toivoa. Pahinta olisi ollut, jos ei olisi päästy siirtoon ollenkaan.
PoistaKiitos Jenni kauniista ajatuksista, jotka tänne lähetit, tulivat perille ja ne taatusti auttoivat! Kunpa eivät vaan olisi sinulta pois.. Jakselethan siellä!?
Ihanaa, että pääsitte siirtoon! Se on pääasia. Tunnistan nuo fiilikset, itsekin ajattelin, että eihän tämä yksi siirretty voi sen kummempi olla kun ei muutkaan. Miksi tämä jaksaisi kehittyä kun eivät muutkaan jaksaneet. Tuttuja tunteita.
PoistaMutta NYT sinulla on toivoa. Paljon. Ihan himona kuten sukulaislapset sanoo =). Peukutan ja seuraan matkaasi.
T. jenni
ps. Kiitos kysymästä, jakselen... pp11 ja joka toinen sekunti olen toiveikas, joka toinen sekunti epätoivoisen palasina. Hetki kerrallaan...
Voihan paska, toi yhden alkion varaan jääminen on niin kauhee tunne. Varsinkin ku ympärillä tuntuu pakastimeen saavan porukka kymmenniä alkioita.... toivotaan parasta, että se ainokainen on takertuvainen. Pidän peukkuja pystyssä teille. Tsemppiä ja voimia <3
VastaaPoistaKiitos Feeniks tsempeistä! Vähän mutkia oli matkassa, mutta siirtoon päästiin! Nyt niitä peukkuja sitten vasta tarvitaankin! Kiitos, että olet hengessä mukana! <3
Poista