P niinkuin punktio

Se on nyt ohi. Samalla tavalla se jännitti kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta tälläkin kertaa turhaan. Edelleenkään se ei niin kamalaa ollut. Kaikki sujui oikein hyvin, enkä edes tarvinnut lisälääkkeitä. Kaipa se johtui siitä, että punktoitavaa oli tällä kertaa vähemmän kuin viimeksi. Munarakkuloita oli 32, ja munasoluja saatiin kerättyä 11 kpl (viimekertaisen 15 sijaan). Muuta emme vielä tiedä. Lääkäri soittaa, jos on jotain kerrottavaa. Jos mitään ei kuulu, pääsemme suunnitelman mukaan tuoresiirtoon torstaina. Toivon, ettei sitä soittoa tule, sillä viimeksikin se tiesi huonoja uutisia. Tänään solut ovat jo hedelmöittyneet. Ne mitkä ovat. Kaipa sieltä olisi jo soitettu, jos mitään ei olisi tapahtunut. Eikä meidän ongelmamme viimeksikään ollut vielä tässä, vaan nimenomaan siinä alkioiden jakaantumisessa. Fragmentoituneita soluja oli aivan liikaa. Ja ne jotka jaksoivat jakautua, jakaantuivat liian hitaasti.

Jo tässä vaiheessa voin sanoa, että eri tavalla on mennyt kun viimeksi. Ensimmäisen punktion jälkeen olin monta päivää todella kipeä. Kuljin tuskissani sohvan ja vessan väliä, ja noin viikon kesti ennen kuin olo oli suht koht normaali. Tällä kertaa ei mitään. Ei kipuja, ei mitään. No okei, vähän jomottaa kävellessä, mutta sekin helpottaa kun hidastaa vauhtia. Tämä kivuton olotila on kuulemma normaalia, kun jokainen kerta voi olla erilainen. Myös follikkelien määrä ja koko vaikuttaa. Ehkä tämä nyt tosiaan menee eri tavalla paremmin. Ainakin lupaavalta vaikuttaa. Hämmästyin vaan, kun olo on niin eri kuin viimeksi. Olin valmistautunut samanlaisiin kipuihin kun viime kerralla. Ikään kuin ei mitään toimenpidettä olisi tehtykään! Mutta parempi tietysti näin. En valita.

Jokin muukin meni eri tavalla. Soitin aamulla klinikalle, kun tajusin eilen illalla kotona, että minulta ei otettu verta ennen punktiota, kuten viime kerralla. Pelästyin, että se oli unohdettu tai että olin itse möhlinyt ja unohtanut mennä labraan. Näin ei onneksi kuitenkaan ollut, vaan klinikalla on käytössä joku uusi tekniikka, jonka ansiosta verta ei enää tarvitse ottaa. Tai käyttävät tarvittaessa niitä vanhoja. Kukaan ei vain muistanut minulle tästä mainita. Viisi putkiloa verta otettiin viimeksi ihan turhaan. Kaipa ne ovat jossain tallessa, kun pakastusta varten otettiin. Pakastusta, jota ei koskaan päästy tekemään. Ehkä nyt tällä kertaa päästään. Alkioiden pakastukseen erotellaan verestä “äidin” omaa seerumia. Millähän tekniikalla sekin on korvattu, olisi mielenkiintoista tietää..

Huomenna tai viimeistään ylihuomenna tiedämme jo enemmän hedelmöittymisprosentista, jakautumisesta ja alkioiden laadusta. Toivottavasti minulla on silloin hyvää kerrottavaa. Siihen asti elämme jännityksessä.