keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Seitsemän pikku munaa

Sain kasvateltua Menopurin avulla 19 munarakkulaa. Saldo oli vähemmän kuin viimeksi ja niinhän oli tarkoituskin. Irroituspistos tehtiin Gonapeptylillä ja punktio oli eilen. Munasoluja saatiin kerättyä talteen 9 kappaletta, kaikki tasalaatuisia ja -kokoisia, mikä on edistystä edellisiin kertoihin, jolloin on ollut mukana myös paljon pieniä tai yleensäkin eri kokoisia soluja. Ehkä ne ovat syöneet voimia ja ravinteita isoilta. Lääkärin mielestä ainakin niitä oli nyt oikein sopiva määrä. Täytyy sanoa, että kyllä tässä nyt toiveet heräsivät. Jospa nyt onnistutaan...

Punktio oli kivuliaampi kuin aikaisemmin. Oikeastaan aikaisemmilla kerroilla en ole tuntenut mitään. Kerran sain jälkikäteen lisää kipulääkettä kun pyysin, mutta nyt sitä tarvittiin tupla-annos siihen nähden mitä muut saavat, sekä toimenpiteen aikana että jälkikäteen. Rakkulat olivat niin reunassa kiinni, että niitä joutui sieltä kuulemma vähän kaivamaan. Lisäksi ne painoivat suolta, joka aiheutti lisää kipua. Kun lopulta kivut loppuivat, aloin oksentamaan. Kumpikaan, ruoka eikä juoma, pysyneet sisällä. Noin kolme tuntia punktion jälkeen pääsimme viimein lähtemään kotiin, oksennuskipot ja särkylääke kainalossa. Onneksi niitä ei kuitenkaan enää tarvittu. Kotiin päästyäni vointi alkoi pikkuhiljaa paranemaan. Tämä kolmas punktio oli siis vähän epämiellyttävä kokemus aikaisempiin kertoihin verrattuna. Jokainen kerta on näköjään erilainen. Toivon, etten nyt tällä kertaa kärsinyt turhaan, vaan saamme tuloksia aikaan. Ainakin hyvältä näyttää tähän asti.

Lääkäri soitti tänään jo aamupäivällä ja kertoi, että yhdeksästä munasolusta kahdeksan on hedelmöittynyt, tosin yksi poikkeavasti. Meillä on siis seitsemän normaalisti hedelmöittynyttä munasolua eli oikein hyvä tulos. Hedelmöittymisessähän se ongelma ei ole koskaan ollutkaan, joten enemmän jännittää nyt se, miten alkiot lähtevät jakaantumaan. Meidän seitsemän pikku munaa. Jaksakaa, jaksakaa! 

Olisimme toivoneet pitkää viljelyä, mutta se ei ole nyt mahdollista, koska siirto osuisi viikonloppuun. Mikäli pääsemme etenemään suunnitelman mukaan, alkionsiirto on perjantaina. Ihanteellisessa tilanteessa yksi seitsemästä alkiosta siirretään ja siitähän se jännitys sitten vasta alkaakin. Voi kunpa saisin jonkun hyvän ja sinnikkään alkion matkaani. Voi kunpa se tällä kertaa onnistuisi. Ehkä siellä omassa kohdussa alkiolla on paremmat mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä kun kalseassa laboratoriossa. Sen on pakko olla niin.

4 kommenttia:

  1. hyvä tulos! Sama homma täällä, erilaisempi kokemus punktiosta. Onneksi se on nyt ohi! Tsempitän sun soluja jakautumaan. Ja voimia sulle siirtoon ja jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuh, kävin lukemassa tuosta sun punktio-kokemuksesta. Minulla ei sentään ihan noin kamalaa kuitenkaan ollut. Siksi käytinkin sanaa epämiellyttävä. Toivotan myös teidän soluille kovasti intoa ja onnea jakatumiseen ja voimia selvitä tuosta ikävästä kokemuksesta! Hei mehän toivotaan, ettei tarvitse mennä enää koskaan uudestaan punktioon!

      Poista
  2. Voi, nyt kuulostaa hyvältä! Mahtava juttu, että tällä kertaa tuli vähemmän soluja, mutta tasalaatuisia. Se on jo yksi voitto sekin :) Toivottavasti pääset huomenna siirtoon (onnea siihen ihan kauheesti!) ja ehkä saatte pakastimeenkin muutaman :) Tsemppiä, voimia, uskoa ja luottamusta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo eikö? Vielä ei kyllä uskalla liikaa innostua, kun mitä vaan voi vielä sattua. Lääkäri sanoi soittavansa vaan siinä tapauksessa, että tulee ongelmia. Toivotaan, ettei soita. Mitä hiljaisempi puhelin, sitä paremmin menee. Pitkä päivä edessä...

      Juuri puhuttiin miehen kanssa, että olisi mahtavaa, jos tilannetta voisi seurata itse reaaliaikaisesti netistä. Toisaalta oltaisiin koko päivä sitten naulittuna ruudun ääreen. Olisi kyllä mielenkiintoisempi kun yksikään tv-sarja! ;) Ehkä joskus tulevaisuudessa tämäkin on mahdollista. Nyt vaan peukut ja varpaat ristiin. Kiitos tsempistä! <3

      Poista