maanantai 7. maaliskuuta 2016

Onnellinen hymy

Kyllä täällä edelleen on kaikki kunnossa. Pahoittelut tästä pitkästä hiljaisuudesta. En tarkoittanut pitää taukoa blogista, mutta näköjään tässä sellainen kuitenkin tuli. Aika menee niin kovin nopeasti. Raskaus etenee toivotusti. Vauva voi hyvin, ja tuleva äiti voi hyvin, ainakin välillä.

Taisin joskus aiemmin kirjoittaa, että en aio valittaa tai että jopa peräti toivon, että raskausoireita tulisi. Jotta tietäisin ja tuntisin olevansa raskaana. No, toiveeni toteutui. Oireita on ollut oikein olan takaa, varsinkin pahoinvointia ja väsymystä. Olen voinut välillä todella pahoin, ja oksentanut itseni kerran jopa tiputukseen asti. Väsymys on ollut myös kaameaa. Työpäivien jälkeen olen ollut niin puhki, etten ole jaksanut kun kaatua sohvalle. Päiväunia en ole juuri koskaan aiemmin nukkunut, mutta nyt saatan nukkua viikonloppuisin jopa kahden tunnin nokoset. Yöllä heräilen vessaan useita kertoja ja edelleen joudun välillä käymään myös jääkaapilla keskellä yötä. Yöpöydällä on näkkileipää hätävarana, ja niitä murusia löytyy myös sängystä yöllisten napostelujeni jäljiltä. Jääkaapin avaaminen on ollut välillä ihan mahdotonta, se kun haisee aivan kammottavalle. Töissä olen melkein oksentanut kesken palaverin ja yökkäillyt vessassa useitakin kertoja. Hampaiden pesu on mahdotonta, varsinkin aamuisin. Tunnin-kahden välein on pakko saada jotain syötävää, muuten tulee todella huono olo. Sain tosiaan mitä tilasin.

Nyt tuntuu onneksi siltä, että pahoinvointi alkaa pikku hiljaa vähän hellittää. Toivotaan ainakin niin. Vaikka en valitakaan. Ainakaan paljon. Kaiken tämän kärsii kun tietää, mikä palkinto lopussa odottaa. En malta odottaa, että tapaan tuon pienen ihmisen alun syyskuussa. Häntä odotetaan niin kovasti. Kunhan tämä olo tästä hieman kohenee, pääsen nauttimaan kunnolla tästä raskaudesta. Toki olen tähänkin asti nauttinut, mutta ensimmäinen kolmannes on mennyt enimmäkseen ihmetellessä ja totutellessa ajatukseen, että todella olen raskaana. Välillä sitä ei meinaa vieläkään uskoa todeksi. Alku oli myös täynnä suunntatonta huolta ja pelkoa keskenmenosta.

Nyt olo on vähän rauhallisempi, varsinkin kun olemme nähneet omin silmin viime viikolla ultrassa sikiön, joka näyttää jo ihan oikealta pieneltä ihmiseltä. Kyllä oli mahtava tunne kuulla ensimmäistä kertaa pienen sydänäänet, ja nähdä hänen liikkuvan kohdussani. Siinä vasta jotenkin vahvistui se tunne, että tämä on ihan oikeasti totta ja tämä ihan oikeasti tapahtuu meille. Ja kaikki vaikutti vieläpä olevan hyvin. Jännitimme etukäteen todella paljon ultraa, joten oli todella helpottavaa kuulla, että vauva voi hyvin. Sillä hetkellä väistyi se pahin pelko, että jotain sattuu. Kyyneleet vain valuivat silmistäni, enkä meinannut nähdä koko ultraruutua. Oli se niin liikuttava hetki. Siellä se meidän pieni köllötteli ja liikutteli pieniä raajojaan. Silittelen vatsaani ja hymyilen. Onnellisinta hymyä koskaan.

38 kommenttia:

  1. Tuli ihan liikutuksen kyyneleet itsellekkin silmiin kun luin kirjoituksesi, paistaa kyllä niin suunnaton onnellisuus siitä läpi <3 Onnea!:) -Sanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sitä paljon onnellisempi voisi olla.. Kiitos!

      Poista
  2. Ihanaa, että kaikki on hyvin <3

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa! Ihan mahtavaa kun kaikki on hyvin!

    VastaaPoista
  4. Voi, miten ihanaa lukea tällaisia päivityksiä! Onnea vielä kerran! :) <3

    t.Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisia päivityksiä on ilo kirjoittaa. Kiitos!

      Poista
  5. Niisk :') <3 Ihan osaan eläytyä siihen hetkeen, kun näkee pienen ihmeen liikkuvan ultrassa <3 Nauti, silitä vastaasi, leiju pilvissä! Olet niin pitkän matkan kulkenut ja vihdoin toive toteutuu :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se kyllä mahtavaa, ja pian uudestaan. Rakenneultra-päivä lähestyy ja huomenna on neuvolalääkärikäynti, jossa myös ultrataan.. Todellakin silitän vatsaani joka päivä ja leijun pilvissä. On tämä vaan niin ihanaa kaikista pahoista oloista huolimatta! :)

      Poista
  6. Ihana nähdä päivityksesi ja kuulla, että kaikki hyvin! Kirjoitin sinulle noin vuosi sitten lähes samassa tilanteessa. Sama hoito läpikäytiin mekin ja 2kpl ihania palleroita ruokailee nyt molemmissa kainaloissa! Alkuun mullakin samoin vuotoja ja pahoinvointia lievempänä. Muistan silti itsekin niin elävästi sen hymyn huulillani onnistumisen johdosta ja ne lukuisat vatsan ihailut ja ihmettelyt matkan varrella. Tätä 5kk vauvojen kanssa elettävää arkea hallitsee onni ja väsymys. Päivääkään en pois vaihtaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kävit päivittämässä tilannettasi. Ihanaa kuulla, että myös te kuuluitte niiden onnekkaiden joukkoon, joille lapsi/lapsia pitkän odotuksen jälkeen suodaan. Onnea vauveleista! Vaikka nautinkin raskaana olemisesta täysin siemauksin, odotan jo syyskuuta, kun pääsen vihdoin tapaamaan pienen tulokkaan!

      Poista
  7. ONNEA!!! Ja niin ihanaa. Nauti nyt, olet niin upealla ja ikimuistoisella matkalla. Halauksin, jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! Aika on mennyt hurjan nopeasti, kohta jo puolivälissä! Kaikki on hyvin, uskoakseni. Olen jo alkanut tuntemaan vauvan liikkeitä, niitä pieniä hipaisuja. Se se vasta mahtavalta tuntui ensimmäistä kertaa!

      Poista
  8. Voi että, onnea vielä! Hymyilen täällä kanssasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Kyllä tässä onnen kukkuloilla ollaan..

      Poista
  9. Aivan ihanaa! Tosi kiva kuulla, että kaikki on mennyt hyvin. Aika samanlaisia kokemuksia oli minullakin. Ruokaa piti olla saatavilla parin tunnin välein tai muuten huono olo valahti päälle (omat mieltymykseni olivat alkuraskaudessa pientä suolaista, runsaasti kaikkia hedelmiä ja kasviksia eikä missään tapauksessa mitään sokerista). Lohduttauduin siinä väsymyksessä ja yökkäävässä olossa sillä ajatuksella, että kaikki on kuten pitääkin, raskaus jatkuu. Huono olo loppui sitten joskus viikolla 14-15. Ennen kuin liikkeet alkoivat tuntua (rv 20), eikä siis ollut enää niitä alun oireitakaan, olin aivan hämmennyksessä. Miten siellä kohdussa menee? Onko kaikki hyvin? Mutta päivä vaan kerrallaan, ota ihan rauhallisesti. Kasvua ja kehitystä tapahtuu koko ajan, ja se on tosiaan ihmeiden ihme! Kovasti myötäelämisen tunteita täältä, paljon hyvää energiaa sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän se juuri, että jos mitään tuntemuksia ei ole, sitä miettii, onkohan siellä nyt kaikki ok. Tunsin vauvan ensimmäiset liikkeet jo reilu viikko sitten, mutta niitä tulee aika harvakseltaan. Useimmiten lounasaikaan. :) Ehkäpä niitä ei vain huomaa kuin vain silloin kun on ihan hiljaa ja paikallaan. Ovat niin hentoisia hipaisuja vielä.

      Kiitos!

      Poista
  10. Oi että! Näitä uutisia olen käynyt täältä etsimässä joka päivä :') Ihanaa ❤

    -K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä niitä nyt tuli, pahoittelen kovasti kun jouduit odottamaan.

      Poista
  11. Ihanaa luettavaa! En siis tarkoita pahoinvointia vaan että kaikki hyvin ja ultran näkeminen varmasti liikuttavaa. Paljon tsemppiä, päivät pitenee ja kohta enemmän aurinkoa kuin pimeyttä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tästä raskaudesta alkaa jo pystyä nauttimaan, vaikka välillä on vieläkin huono olo. Aurinko ja pitkät päivät tosiaan piristävät ja päivät vähenee kesä/äitiysloman alkuun, sitä odotellessa. ;)

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Kiitos kysmästä, oikein hyvää ja kaikki on hyvin! Koitan ehtiä kirjoittamaan uuden postauksen pian.

      Poista
  13. Ihanaa ja liikuttavaa! Samanlaisen hoidon johdosta olen saanut nauttia nyt vauva-arjesta puoli vuotta. Nauti raskaudesta, hipaisuista ja omasta ajasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Täällä hipaisut ovat vaihtuneet potkuiksi ja todella nautin tästä kaikesta, on tämä vaan niin ihanaa ja ihmeellistä!

      Poista
  14. Milloin tulee uutta postausta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kyllä kesti näin pitkään, mutta nyt on viimein update.

      Poista
  15. Olisi ihanaa kuulla kuulumisia 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olette kaipailleet kuulumisia. Pahoitteluni pitkästä radiohiljaisuudesta! Kun blogi on toiminut lähinnä pahan mielen purkamista ja lapsettomuuden käsittelyä varten, niin nyt sitä ei muka yhtäkkiä olekaan enää mitään kirjoitettavaa!

      Poista
  16. Olis kiva tietää miten menee..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kaipailit. Nyt on uutta postausta. Viimein..

      Poista
  17. Vastaukset
    1. Nyt olisi uusimmat kuulumiset. Jos ette ole jo kaikki lukijat kaikonneet...

      Poista
  18. Tämä blogi taitaa olla unohdettu.. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihan.. mutta blogin jatkoa joudun toki miettimään..

      Poista