Vuoto alkoi yöllä. Yleensä se on
itkun paikka. Ehkä nyt olin niin väsynyt, etten jaksanut itkeä.
Menin takaisin nukkumaan. Seuraavan päivän kovat vatsakivut muistuttivat
minua kuitenkin siitä, että takana on taas yksi tulokseton kuukausi. Taas yksi karvas pettymys. Työkaveri lohdutti, että jos joskus saan lapsia, niin
kivut saattavat hävitä sen siliän tien. Niinpä. Jos joskus saan.
Vaikka se on kurja tunne, kun jälleen
kerran yksi yrityskierto päättyy ilman plussaa testissä, on uuden
kierron alkaminen toisaalta aina uusi mahdollisuus. Optimismi. Ehkä
kokeilen sitä tässä kuussa.
Tässä päättyneessä kierrossa ei
ollut pahemmin oireita, ja pidimme taukoa hoidoista klinikan ollessa
kesälomilla. Olimme itsekin kesälomilla. Sekä fyysisesti että henkisesti, ja se teki hyvää. Odotukset eivät olleet
suuret. Onhan jo todistettu, että tarvitsemme ulkopuolista apua
lapsen saattamiseen alulle, niin tuskinpa se yhtäkkiä näin vaan
luomusti onnistuu. Mutta nyt hormonit ovat jälleen kuvioissa. Ehkä nyt onnistuu.
Ehkä onni on myötä ja pääsemme kokeilemaan ensimmäistä inseminaatiota. Jaksan taas uskoa huomiseen. Ainakin vähän aikaa jaksan olla optimisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti