Kultamunia hautova kana

Punktiopäivä lähenee. Kyydissä on 37 kappaletta munasoluja. 37! Kuinka monta niitä oikein voi tulla! Ja mikä on normaalia? Lääkäri vitsaili, että voin ottaa nokoset sillä välin kun hän saa ne kaikki laskettua ja mitattua. Lääkkeenä on ollut Gonal-F ja Orgalutran. Gonalia alkuun 150 yksikköä ja ensimmäisen ultran jälkeen pienennettiin annosta 112.50:een. Orgalutrania olen pistänyt 0,25mg kerta-annoksena.

Reagoin ilmeisesti aika herkästi hormoneihin, tiedä sitten onko se hyvä juttu. Osa munasoluista on suurempia, osa pienempiä. Osa on lähes valmiita, osa vähemmän valmiita. Tosin tässä on aikaa niitä vielä pari päivää kypsytellä. Tai hautoa. Olo on vähän kuin kanaemolla. Paitsi etten ole emo vielä. Kallisarvoinen lasti kulkee päivittäin mukana. Ehkä niistä yksi on meidän tulevan vauvan alku. En anna niille käydä mitään pahaa.

Niitä on siis paljon. Mutta ei se määrä vaan laatu, sanoi lääkärikin. Ja kuulemma vastaus kysymykseeni on ei, niitä ei voi olla liikaa. Liian vähän kylläkin. Vaikka yksikin hyvä toisaalta riittää parhaassa tapauksessa. Kaikki kuitenkin kerätään, joten punkteeraamisessakin saattaa näin ollen vierähtää tovi. Onneksi tulen olemaan niin tokkurassa kipulääkkeistä, etten tiedä tästä maailmasta mitään.

Jännittää niin paljon. Olen jo pari päivää ollut todella stressaantunut. On vaikea keskittyä mihinkään, ajatus ei kulje, päätä särkee, vatsaa jomottelee ja se on turvoksissa (ihmekös) ja unohtelen asioita. Unohdin jopa kaupan kassalla ruokaostoksia maksaessani pankkikortin pin-koodin. Minulla ei ollut sillä hetkellä hajuakaan mikä se oli. Sinne ne ostokset jäi kauppaan. En vain pysty ajattelemaan mitään muuta kun tätä hoitoa. Niin paljon on pelissä. Niin henkisesti kuin taloudellisestikin. No, fyysisestikin. En halua edes ajatella epäonnistumista, mutta en uskalla ajatella onnistumistakaan. Toisaalta olen niin lähellä raskaaksi tulemista (kahden viikon päästä voin jo olla raskaana!), mutta toisaalta taas niin kaukana (jos en tulekaan raskaaksi). Kaikkein eniten pelottaa se, että selviää jotain ikävää. Mitä jos yksikään "kultamunistani" ei hedelmöity? Mitä jos ne ovat sekundaa? Hävikkiä.