Keltatakkinen mies

Istun bussissa. Edessäni istuu mies. Kiinnitän häneen huomiota ainoastaan siksi, että hänellä on tosi räikeän keltainen takki. Jäämme samalla pysäkillä pois. Olen matkalla tutulle lapsettomuusklinikalle. En vielä tiedä, että hänkin on matkalla sinne. Kävelemme peräkanaa, samaa mutkittelevaa reittiä. Mies vilkaisee välillä taakseen, suoraan minuun. Ajattelen huvittuneena, että hän varmaan luulee minun seuraavan häntä. Klinikalle olisi monta muutakin mahdollista reittiä, mutta hän menee juuri sieltä, mistä minäkin aina kuljen. Taas hän katsoo taakse. Mietin taas huvittuneena, että tuskinpa hän ainakaan lapsettomuusklinikalle on matkalla! Varmaan hän kohta kääntyy eri suuntaan ja häviää ihmisvilinään. Ei. Hän kääntyy oikealle. Niin minäkin. Hän kulkee portaita ylös. Minä perässä. Alkaa jo tuntua kiusalliselta, kun mies vilkuilee jälleen taakseen. Siellä minä kävelen hänen perässään edelleen. Hän kävelee tutulle ovelle, avaa sen. Silloin tiedän, että hän, uskomatonta kyllä, on ollut matkalla samaan paikkaan! Menemme samaan hissiin, samaan kerrokseen. Keltatakkinen mies hymyilee ja sanoo, että luuli minun seuraavan häntä. Myönnän, että siltä se on varmastikin näyttänyt. Mietin, mitkä ovat mahdollisuudet, että näin voi käydä. Yhtä pienet varmaan kuin raskauden mahdollisuus. Mutta silti se tapahtui! Mikä vaan on mahdollista!

Huomenna on kauan odotettu – tai pelätty - punktiopäivä. Olen ollut onnekas ja saanut viettää tänään vapaapäivää. Ei ole tarvinnut ajatella työasioita, vaan olen voinut keskittyä itsekkäästi itseeni. Olen käyttänyt päivän valmistautumalla henkisesti huomiseen koitokseen. Joogasin ja kävin hierojalla. Hieronta oli juuri se, mitä tarvitsin. Se oli taivaallista. Olo on todella rentoutunut, ja mieli rauhallinen. Ehkei se niin kamalaa olekaan. Siis punktio. Kaikesta sitä selviää. Ja pianhan se on jo ohi.

Munasoluja on jo 44. Ei siis 37. Se oli edellisessä ultrassa se. Nyt niitä oli tullut lisää. Siinä ei siis ainakaan ole ongelma, etteikö tavarantoimitukset hoituisi. Lääkäri saa nyt hoitaa osuutensa, ja toivotaan, ettei tuotanto- tai logistiikkapuolella tule ongelmia. Koska munasoluja on noin paljon, on riski munasarjojen hyperstimulaatiolle suurempi (kirjoitin ensin ajatuksissani hyperventilaatiolle.. sitäkin ne varmaan kyllä tekevät). On siis mahdollista, että tuorealkionsiirtoa ei päästä tekemään. Tällöin jäljelle jää PAS eli pakastealkionsiirto. Ja se tarkoittaa sitä, että PAS tehtäisiin vasta seuraavassa kierrossa. Munasarjojen on annettava toipua tästä koettelemuksesta. Toivon niin, että tuorealkionsiirto onnistuu. Miten ihmeessä jaksaisin odottaa ensi kuuhun?!