Jälkitarkastus

Kävin tänään IVF:n jälkitarkastuksessa. Olipa taas suhteellisen rankka reissu, eikä sieltä kuivin silmin tälläkään kertaa selvitty. Pidättelin kyyneliä jo vastaanotolla, mutta hanat aukesivat vasta kun pääsimme ulos. Seuraavaan eli kolmanteen IVF:ään päästään todennäköisesti vasta syyskuussa, eikä elokuussa, kuten olin luullut. Pitäisihän se jo tietää, ettei näissä asioissa mikään mene niin kuin on suunnitellut! Harmistus oli suuri, kun kuulin, että lisätutkimukset, joihin sain lähetteen, voidaan tehdä vasta 6-8 viikon päästä tämän viimeisen kierron alkamispäivästä. Tulosten saamisessakin menee muutama viikko. Ja minä kun olisin mennyt verikokeeseen samantien.

Pääsen siis tutkimuksiin vasta heinäkuun lopussa. Miehen siittiöiden dna-tutkimus tehdään jo tällä viikolla. Kromosomit, dna ja tukostaipumus tutkitaan sekä muutama vuosi sitten tehty keliakia-testini uusitaan. Kalliita testejä, joita ei kaikille tehdä. Testejä, joita ei tehdä, ellei todella ole tarvetta. Pelottaa, mitä niistä selviää. Lääkärin mukaan lisätutkimukset ovat tässä kohtaa perusteltuja, koska tiedämme edelleenkin niin kovin vähän, mistä tämä lapsettomuus johtuu. Tiedämme, että alkiomme ovat huonolaatuisia, mutta emme tiedä miksi. Olisi kiva saada vihdoin vastauksia. Mikäli nämä tutkimukset edesauttavat tulevien hoitojen onnistumista - tai saamme edes vastauksia, olen valmis mihin vain. Maksoi mitä maksoi. Menkööt kaikki säästöt.

Huonot uutiset eivät toki loppuneet siihen. Siinä hoitopöydällä maatessani sain kuulla, että näyttäisi siltä, että ovulaatio on jo mennyt. Salakavalasti hiipien, minun huomaamattani. En voinut uskoa korviani. Ovulaatio ei ole vielä kertaakaan jäänyt minulta huomaamatta. En ollut ehtinyt edes aloittaa tikuttamista. Ovulaatio on ollut joka kuukausi vasta noin kp23. Paitsi nyt. 

Koska ovulaatio pääsi näin yllättämään, on luomuraskaus lähestulkoon pois suljettu tässä kuussa. Kyllä harmittaa, vaikka tiedän, että todennäköisesti ei olisi onnistunut kuitenkaan. Lääkärikin sanoi, että tähän IVF:n jälkeiseen välikiertoon ei kannata kauheasti laittaa toiveita, mutta yhtään mahdollisuutta en haluaisi silti laittaa hukkaan. Se on sellainen henkireikä, jota ilman ei jaksa. Vaikka se mahdollisuus olisi kuinka pieni, se on kuitenkin mahdollisuus, ja tarvitsemme niistä jokaisen. Riittää kun on edes vähän toivoa, ja joka kuukausi mahdollisuus, vaikka pienikin. En tiedä miten näin pääsi käymään, kun olen niin teillekin kehuskellut, että tiedän tasan tarkkaan, mitä kehossani tapahtuu milloinkin. Hämmentävää huomata, etten tiedäkään yhtään mitään. Lääkäri epäilee, että IVF:t ovat “buustanneet” omaa hormonitoimintaani. Minähän ovuloin ihan normaalin ihmisen aikaan! Ja ensimmäistä kertaa kierto ei veny 32-34 päivään. Jos siis jotain positiivista.