tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kirje siskolle

Olin pelännyt tätä päivää. Vaikka tiesin, että se todennäköisesti vielä joskus tulisi, en arvannut, että näin pian. Siksi se tuli varoittamatta, enkä ehtinyt suojata itseäni. Tuska vyöryi ylitseni kuin valtava aalto. Se kaatoi minut maahan. Itkin ja lähes hyperventiloin kylpyhuoneen lattialla. Itkin ja huusin. En muista koskaan itkeneeni niin. Miehenikin luuli että joku on kuollut. Tuntui, etten saanut henkeä.

Kirjoitit minulle kirjeen. Kauniin kirjeen, jota en pystynyt ensimmäisellä kerralla lukemaan loppuun, koska se sattui liikaa. Nyt olen jo pystynyt lukemaan sen useamman kerran läpi, mutta en vielä kertaakaan ilman kyyneleitä. Kerroit, että sinun oli vaikea kirjoittaa minulle, ja olet sitä pelännyt. Et halunnut kuitenkaan viivyttää kertomista. Kerroit, että olet todella pahoillasi tästä meidän tilanteestamme, mutta vaikka kuinka toivoisit, et voi mitään sille tehdä. Tiedän. Se ei ole sinun syytäsi. Kerroit, että tekin olette yrittäneet lasta jo kohta vuoden. Et ole kertonut, koska en ole kysynyt. Arvelit, etten ole halunnut tietää. Olet ollut ihan oikeassa. Olen suojellut itseäni. Kerroit, kuinka olet toivonut, odottanut ja pettynyt koko pitkän syksyn ja talven, peläten, että teille käy samalla tavalla kuin meille. Että tekään ette voi saada lasta. Kunnes vihdoin sait sen kovasti odotetun toisen viivan testiin. Kerroit, että minusta tulee täti. Tässä kohtaa romahdin.

Älä ymmärrä väärin, olen onnellinen puolestasi. Haluan että tiedät, että ihan oikeasti olen. Olenkin sinulle sanonut, etten ikipäivänä toivoisi teille samaa tietä kun meille. En toivoisi kenellekään. Rakastan sinua, ja toivon sydämestäni, että kaikki menee hyvin ja saatte terveen lapsen syliinne kun on sen aika. Lapsesta tulee minullekin todella tärkeä.

Kaiken tämän keskellä en voi kuitenkaan olla tuntematta sisälläni suurta tuskaa omasta epäonnestamme, surua siitä, mitä meiltä vieläkin puuttuu. Viimeisestä epäonnistuneesta hoidosta on vielä niin kovin vähän aikaa, eivätkä haavat ole vielä parantuneet. Tiedät, miltä minusta tuntuu. Siksi valitsit sanasi varoen. Sinä tunnet minut parhaiten. Olemme aina olleet läheisiä, ja toivottavasti tulemme aina olemaan. Minäkään en halua, että tämä vaikuttaa väleihimme. Haluan olla läsnä sinun ja tulevan lapsenne elämässä siitä huolimatta, saammeko itse koskaan lasta vai emme. Raskasta se voi aika ajoin olla, mutta en jättäisi tätä kokemusta mistään hinnasta pois. Muistatko kun haaveilimme olevamme samaan aikaan raskaana ja että serkukset olisivat suunnilleen samanikäisiä? Ei se ole vielä pois suljettu vaihtoehto. Ehkä tulen vain vähän perässä..

Tuntuu kamalalta myöntää, kuinka olen itkenyt sitä, että tämä tapahtuu teille, eikä meille. Häpeän näitä ajatuksiani. Minä toivoin, että minusta tulisi äiti, mutta sinusta tulee äiti. Sinä saat kaiken sen, mitä olen toivonut itsekkäästi itselleni. Synnytät vanhemmillemme heidän ensimmäisen lapsenlapsensa, jonka toivoin ja ajattelin olevan minun tehtäväni. Olet pikkusiskoni, ja luulin ehtiväni ensin. Kuinka väärässä olinkaan. Elämä ei mene koskaan kuten sen suunnittelemme. Kuten sanoit, nämä asiat ovat jonkin korkeamman käsissä.

Olen tuntenut suunnatonta surua, katkeruutta ja kateutta, mutta myös huonoa omatuntoa tuollaisista tunteista, jotka ovat tehneet olostani vain entistäkin surkeamman. En haluaisi tuntea näitä tunteita, mutta tunnen silti. Tämänhän pitäisi olla iloinen asia, ja se onkin. En halua, että meidän surumme varjostaa teidän onneanne. Ymmärrän, miksi sinua pelotti kertoa minulle. En olisi halunnutkaan sinun näkevän minua tällaisena. Onneksi sinä ymmärrät minua. Tiedän, että ymmärrät. Olethan siskoni, ja tukenut minua koko tämän ajan surussani. Olen siitä kiitollinen. Olen myös kiitollinen, että kerroit minulle ensimmäisten joukossa. Olen myös kiitollinen, että uskalsit kertoa. Se ei ole varmastikaan ollut helppoa.

Tiedät, etten tarkoita pahaa, mutta en voi olla ajattelematta, että samaan aikaan kun minusta valuu verenä pois se pienikin elämänalku, jonka sain edes hetken tuntea sisälläni, sinä tunnet ensimmäisiä oireita, joita sisälläsi kasvava lapsi tuo mukanaan. Sinä saat kokea kaiken sen, mistä olen jo niin pitkään haaveillut. Kunpa voisin olla tukenasi. Ja tulenkin vielä olemaan. Minulla on niin paljon kysyttävää. Mutta ymmärräthän, että tämä uutinen vaatii vähän sulattelua ja totuttelua. En ole valmis kohtaamaan sinua vielä. Annathan minulle aikaa.

Rakkaudella,
sisko

16 kommenttia:

  1. <3 Terveisin yks lapseton, jonka pikkusisko odottaa neljättä lastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä on jo käsittelemistä ja sulattelemista.... <3

      Poista
  2. Voimia <3 Muistan, kuinka aloin ymmärtää, että meillä todellakin kärsitään lapsettomuudesta ja samaan aikaan ystäviä raskautui. Heräsin öisin pakokauhuun. Niin paljon uutta tuli kerralla, oma lapsettomuus ja ystävien uusi ihmeellinen odotusaika. Minulla ei ole siskoa, mutta ystävät on tosi läheisiä.

    Uudet tilanteet vaativat minulta kovasti opettelua ja totuttelua. Muiden raskaus- ja pikkuvauva-aika oli pahinta, sen jälkeen helpotti. Vaikeaa se oli siksi, että ystävät muuttuivat. Heille tuli yksi hyvin tärkeä kiintopiste elämään. Ja sitä pakahtumisen tunnetta koittivat varmaan minulta piilottaa, mutta eihän se jäänyt huomaamatta. Siinä oli vaikea olla, kun itselle ei tapahtunut mitään muuta, kuin kamalaa lapsettomuutta.

    Halirutistus blogisiskolle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suviseni,

      Se tuntuu aina vaan yhtä pahalta, tai ehkä vielä pahemmalta, mitä läheisempi ihminen on. Miten kamalalta tuntuu, kun oman siskon raskausuutinen saa kyyneleet silmiin, eivätkä ne ole onnen kyyneleitä. Miten kamala olo siitäkin tulee..! Miksemme me vaan voineet tulla samaan aikaan raskaaksi? Meillä olisi ollut suunnilleen samoihin aikoihin laskettu aika, jos tällä IVF:llä olisi tärpännyt!! :'(

      Kunpa asiat olisi menneet toisin. Kunpa sitä pystyisi iloitsemaan toisen puolesta, kuten haluaisi ja pitäisi! Joku päivä vielä pystyn, kun yritän tarpeeksi, mutta helppoa se ei tule olemaan. Tiedät, miltä se tuntuu. Tai kaikki me taidamme käydä näitä tunteita läpi jossain vaiheessa lapsettomuustaivalta. Se on vaan väistämätöntä, että ihmisiä ympärillä ja lähipiirissäkin raskautuu ja me edelleenkään emme. Mutta toivottavasti se ei ole ikuisesti näin.

      Halauksia <3

      Poista
  3. Kovasti voimia! Tiedän täysin tunteen, vaikkakin juuri ystävien puolesta, mutta hirvittävän pahalta tuntuu. Pitkään meni kun vain tutut ja tuttavat saivat vauva-uutisia ja olinkin onnellinen ettei kukaan ihan lähipiiristä ollut vielä raskautunut. Kunnes lapsuuden ystäväni kertoi raskautunensa. Sillä hetkellä romahdin. Tottakai silloin olin hyvin onnellinen, kun hän kertoi, mutta hänen lähdettyään itkin niin paljon sinä iltana. Ja uutisethan eivät loppuneet siihen. Samoihin aikoihin sain tietää kaksi muuta lähipiirin raskautta ja hetki sitten taas yhden. Meitä pyydettiin jopa kummeiksi. Ihanaa, mutta sisällä hajosin pala palalta.. Minulle tieto raskaudesta ja lapsen syntyminen ovat olleet rankinta.

    Iso virtuaalihali sinulle Ounatuuli ja toivon sydämmeni pohjasta että me kärsivät saamme vielä sen plussa viivan!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos... kyllä tämän on pakko helpottaa jossain vaiheessa. Minäkin olen selvinnyt tähän asti aika vähällä, ystäväpiirissä ei vielä kovin montaa lasta ole. Tiedän, miltä sinusta on tuntunut. Ei ole helppoa olla toisen puolesta onnellinen tässä tilanteessa. Suru on vain niin käsittämättömän suuri. Minäkin toivon sitä samaa viivaa meille kaikille tässä kurjuudessa rämpiville! Me emme kerta kaikkiaan ansaitse tätä!

      Voimia ja jaksamista sinnekin! <3

      Poista
  4. Voimia <3 itse pelkään että piakkoin itsekin joudun sulattelemaan tietoa sisarusten raskauksista, ovat siinä iässä ja vakiintuneissa suhteissa. En edes tiedä miten suhtautuisin sellaisiin uutisiin, osaisinko olla onnellinen vai?
    Mulla sillai helppo tilanne ollut, kun lähimmissä ystävissä on ollut vain kaksi raskautta meidän yritysaikana ja kumpainenkin ollut ennen ivf-hoitojen alkamista, joten helpommin sulateltuja.
    Iso halaus ja voimia sulatteluun. Toivotaan että pian voitte samanlaisia uutisia kertoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja iso rutistus sinulle Feeniks! <3

      Minäkin olen jo kauan tiennyt, että tämä on edessä, mutta jotenkin sen ajatuksen on halunnut vain työntää syrjään, ihan kun se niin häviäisi. Kai se on ollut vaan itsesuojeluvaistoa, mutta en voi olla ajattelematta, olisiko tähän ollut sittenkin järkevää ajatuksen tasolla valmistautua jo etukäteen, ettei olisi ollut näin iso pommi. Tässä riittää nyt sulateltavaa joksikin aikaa...

      Enkä voi mitään sille, että paineet ja odotukset seuraavan IVF:n osalta ovat nyt entistäkin suuremmat. Sen on vaan PAKKO onnistua!

      Poista
  5. <3<3<3 Voi Ounis...

    Ymmärrän, vaikken koskaan oman siskon kohdalta olekaan noita uutisia saanut kuulla. Enkä saa, sillä minä olen ainut lapsi, enkä voi tätiytyä koskaan. Olen puolestaan surrut sitä, että minulta jää tätiys kokematta... Kuinka hullua, me suremme niin monenlaisia asioita.

    Mutta se tunne, kun vierestä viedään... Se on niin tuttu ja raastava. Niin liian hyvässä muistissa. Juuri kun menetimme edellisen masuvauvan rv17, saimme tietää että ystävälläni on sama laskettuaika ja, että heidän vauvansa voi hyvin, tietenkin. Odotuksen seuraaminen ja pojan syntymä oli raastavaa enkä vieläkään osaa ajatella asiaa oikein järjellisesti -tunne lyö yli.

    Toivon sinulle paljon ymmärrystä ja keinoja sulattaa ja käsitellä tuota asiaa. Ja oi jospa te saisitte myös piakkoin kertoa samankaltaisia uutisia. Sitä minä sydämestäni toivon!

    Jaksuja, Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jenni,

      Tätiyskin on mahtava asia, ja tiedän, että osaan siitä jo pian iloita koko sydämestäni. Eipä sitä ole koskaan ajatellut, että joku surisi sitäkin, ettei koskaan pääse kokemaan tätiyttä.. voi Jenni <3

      Karmaiseva tilanne tuo teidän menetys ja samaan aikaan ystävän normaalisti etenevä raskaus. Voin vaan kuvitella, miltä sinusta on tuntunut ja tuntuu yhä. Ei tuollaisesta vaan pääse yli.

      Minäkin toivon, että me voimme siskon kanssa edes hänen loppuraskautensa odottaa samaan aikaan! Se olisi ihan parasta. Ja se on nyt se ajatus, jonka voimalla jaksan!

      Kovasti jaksamista sinnekin! <3

      Poista
  6. Tuttuja tunteita. Arvasin, että san kuulla vastaavan uutisen veljeltäni joskus lähiaikoina, mutta en arvannut, miten pahalta tuntui kuulla se, kun se sitten tuli. Alkoi itkettää ja sekin tuntui tosi pahalta, vaikka samaan aikaan olen sitä mieltä, että kaikki tunteet tässä on luonnollisia. Voin kuvitella että jollain lailla se on vielä rankempaa kun viestin tuoja on sisko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskomattoman pahalta se tosiaan tuntuu. En tiedä koska tämä paha olo menee ohi vai meneekö koskaan. :(

      Poista
  7. Voi ei :/ Kamala olo tuli puolestasi, kylmät väreet ja suru. Niin tutulta kuulostaa vaikkei siskoa olekaan, mutta läheisiä ystäviä kyllä. Tiedän tuon tunteen, kun maailma hetkeksi romahtaa ja se on ihan kauhea. Ja se kuinka, sieltä noustaan, onkin jo toinen juttu. Voimia ja halauksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos voimista ja halauksista, niitä tarvitaan nyt, jälleen kerran ja koko ajan... <3 En tosiaan tiedä kuinka täältä noustaan..

      Poista
  8. tämä kuulostaa juuri kuin minun elämästäni, välillä pelottaa lukeakin tätä, kun on niin samankaltaisia tapahtumia ja ajatuksia. voimia sinulle! minäkin täällä porskutan eteenpäin.. -tikru-

    VastaaPoista
  9. Ikävä kuulla, että käyt samoja juttuja läpi.. ei ollenkaan kivaa. :( Voimia myös sinulle!

    VastaaPoista