Kirje siskolle

Olin pelännyt tätä päivää. Vaikka tiesin, että se todennäköisesti vielä joskus tulisi, en arvannut, että näin pian. Siksi se tuli varoittamatta, enkä ehtinyt suojata itseäni. Tuska vyöryi ylitseni kuin valtava aalto. Se kaatoi minut maahan. Itkin ja lähes hyperventiloin kylpyhuoneen lattialla. Itkin ja huusin. En muista koskaan itkeneeni niin. Miehenikin luuli että joku on kuollut. Tuntui, etten saanut henkeä.

Kirjoitit minulle kirjeen. Kauniin kirjeen, jota en pystynyt ensimmäisellä kerralla lukemaan loppuun, koska se sattui liikaa. Nyt olen jo pystynyt lukemaan sen useamman kerran läpi, mutta en vielä kertaakaan ilman kyyneleitä. Kerroit, että sinun oli vaikea kirjoittaa minulle, ja olet sitä pelännyt. Et halunnut kuitenkaan viivyttää kertomista. Kerroit, että olet todella pahoillasi tästä meidän tilanteestamme, mutta vaikka kuinka toivoisit, et voi mitään sille tehdä. Tiedän. Se ei ole sinun syytäsi. Kerroit, että tekin olette yrittäneet lasta jo kohta vuoden. Et ole kertonut, koska en ole kysynyt. Arvelit, etten ole halunnut tietää. Olet ollut ihan oikeassa. Olen suojellut itseäni. Kerroit, kuinka olet toivonut, odottanut ja pettynyt koko pitkän syksyn ja talven, peläten, että teille käy samalla tavalla kuin meille. Että tekään ette voi saada lasta. Kunnes vihdoin sait sen kovasti odotetun toisen viivan testiin. Kerroit, että minusta tulee täti. Tässä kohtaa romahdin.

Älä ymmärrä väärin, olen onnellinen puolestasi. Haluan että tiedät, että ihan oikeasti olen. Olenkin sinulle sanonut, etten ikipäivänä toivoisi teille samaa tietä kun meille. En toivoisi kenellekään. Rakastan sinua, ja toivon sydämestäni, että kaikki menee hyvin ja saatte terveen lapsen syliinne kun on sen aika. Lapsesta tulee minullekin todella tärkeä.

Kaiken tämän keskellä en voi kuitenkaan olla tuntematta sisälläni suurta tuskaa omasta epäonnestamme, surua siitä, mitä meiltä vieläkin puuttuu. Viimeisestä epäonnistuneesta hoidosta on vielä niin kovin vähän aikaa, eivätkä haavat ole vielä parantuneet. Tiedät, miltä minusta tuntuu. Siksi valitsit sanasi varoen. Sinä tunnet minut parhaiten. Olemme aina olleet läheisiä, ja toivottavasti tulemme aina olemaan. Minäkään en halua, että tämä vaikuttaa väleihimme. Haluan olla läsnä sinun ja tulevan lapsenne elämässä siitä huolimatta, saammeko itse koskaan lasta vai emme. Raskasta se voi aika ajoin olla, mutta en jättäisi tätä kokemusta mistään hinnasta pois. Muistatko kun haaveilimme olevamme samaan aikaan raskaana ja että serkukset olisivat suunnilleen samanikäisiä? Ei se ole vielä pois suljettu vaihtoehto. Ehkä tulen vain vähän perässä..

Tuntuu kamalalta myöntää, kuinka olen itkenyt sitä, että tämä tapahtuu teille, eikä meille. Häpeän näitä ajatuksiani. Minä toivoin, että minusta tulisi äiti, mutta sinusta tulee äiti. Sinä saat kaiken sen, mitä olen toivonut itsekkäästi itselleni. Synnytät vanhemmillemme heidän ensimmäisen lapsenlapsensa, jonka toivoin ja ajattelin olevan minun tehtäväni. Olet pikkusiskoni, ja luulin ehtiväni ensin. Kuinka väärässä olinkaan. Elämä ei mene koskaan kuten sen suunnittelemme. Kuten sanoit, nämä asiat ovat jonkin korkeamman käsissä.

Olen tuntenut suunnatonta surua, katkeruutta ja kateutta, mutta myös huonoa omatuntoa tuollaisista tunteista, jotka ovat tehneet olostani vain entistäkin surkeamman. En haluaisi tuntea näitä tunteita, mutta tunnen silti. Tämänhän pitäisi olla iloinen asia, ja se onkin. En halua, että meidän surumme varjostaa teidän onneanne. Ymmärrän, miksi sinua pelotti kertoa minulle. En olisi halunnutkaan sinun näkevän minua tällaisena. Onneksi sinä ymmärrät minua. Tiedän, että ymmärrät. Olethan siskoni, ja tukenut minua koko tämän ajan surussani. Olen siitä kiitollinen. Olen myös kiitollinen, että kerroit minulle ensimmäisten joukossa. Olen myös kiitollinen, että uskalsit kertoa. Se ei ole varmastikaan ollut helppoa.

Tiedät, etten tarkoita pahaa, mutta en voi olla ajattelematta, että samaan aikaan kun minusta valuu verenä pois se pienikin elämänalku, jonka sain edes hetken tuntea sisälläni, sinä tunnet ensimmäisiä oireita, joita sisälläsi kasvava lapsi tuo mukanaan. Sinä saat kokea kaiken sen, mistä olen jo niin pitkään haaveillut. Kunpa voisin olla tukenasi. Ja tulenkin vielä olemaan. Minulla on niin paljon kysyttävää. Mutta ymmärräthän, että tämä uutinen vaatii vähän sulattelua ja totuttelua. En ole valmis kohtaamaan sinua vielä. Annathan minulle aikaa.

Rakkaudella,
sisko