tiistai 17. syyskuuta 2013

Tyhjä

Tuntuu, etten löydä enää sanoja kuvailemaan tätä tunnetta. Tätä tilannetta, jossa yhä ja edelleen olemme. Oloni on tosiaan tyhjä. Kaipaan jotain niin kovasti, että vaikka sitä ei ole koskaan ollutkaan, sen menettäminen sattuu. Kaipaan äidiksi tuloa niin paljon, että kun sitä ei tapahdu, tuntuu kuin maailmani pysähtyisi kokonaan. Tässä sitä ollaan, yli kolmekymppisenä ja elämä on jämähtänyt täysin paikoilleen. Muut menevät eteenpäin elämässään ja saavat lapsia. Heidän elämänsä muuttuu. Minusta tuntuu samalta kuin joskus unissa. Yritän juosta, mutta jalat eivät vie eteenpäin. Aivan kuin juoksisi paikallaan. Päämäärä häämöttää edessä, mutta sinne ei vain pääse. Vaikka kuinka yrittää. Se on kamala tunne. Elämä on päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen tätä samaa kahdenkeskistä arkea ja töissä käymistä. Jotain puuttuu. Se tunne on läsnä koko ajan. Olemme onnellisia kahdestaan, mutta vielä onnellisempia olisimme kolmistaan. Tai nelistään.

Näin unta, että olimme adoptoineet pienen pojan Afrikasta. Opetin häntä pissaamaan sänkyyn - kuten kunnon äidin kuuluu. Vain minun unissani voi tapahtua jotain tuollaista. Ja näköjään vain unissani minulla voi olla lapsi. Onneksi edes siellä. Muistan vieläkin pojan nauravat kasvot. Tulenkohan näkemään niitä koskaan oikeassa elämässä? Tuleekohan minusta koskaan äitiä oikeassa elämässä?

Tänään on ultrapäivä. Toivomme, että saamme yrittää uutta inseminaatiota jo tässä kuussa. Jotenkin tuntuu kauhean raskaalta taas aloittaa alusta. Herätellä taas toivoa. Edellinen pettymys on vielä niin kirkkaana mielessä, että vaatii kerta kerralta enemmän ponnisteluja, että jaksaa vielä uskoa onnistumiseen. Haluan jaksaa ja haluan uskoa. Toinen puoli minusta - se pessimisti - kuitenkin kuiskaa korvaani: “Taitaa osua viikonlopulle ovulaatio, ähäkutti! Mitä oikein kuvittelit? Että se olisi niin helppoa vai?”

Oloni on tyhjä. Sanoja ei enää ole. Jatkamme yrittämistä. Aina uudelleen nousemme tuhkasta. Jatkamme niin kauan kun jaksamme. Olenhan kuitenkin pohjimmiltani optimisti.

5 kommenttia:

  1. Vähän masentavaa tekstiähän tämä oli, mutta tällaisissa tunnelmissa tänään. Uuteen inseminaatioon tässä kuitenkin nyt sitten mennään, vaikkakin vähän riskillä (että onko liian aikaista vielä perjantaina). Voimia ja jaksamista myös sinulle!

    VastaaPoista
  2. Juuri tuo sama tyhjyyden tunne on niin kovin tuttu. :( Jaksamista sinne ja tsemppiä inssiin!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Puupa. Samoin jaksamista sinne teidän koitoksiin! Aikamoiset lääkitykset sinulla tulossa, huhhuh, ei käy kyllä yhtään kateeksi. Mutta toivotaan, että ne auttavat toivotun lopputuloksen saavuttamisessa!

    VastaaPoista
  4. Yli 13 vuoden avioliiton aikana en voinut synnyttää, minulla on keskenmeno, vaikka tulisin raskaaksi, kaikki lääkärit eivät voineet auttaa minua, kunnes siskoni ohjasi minut tohtori DAWNin luo, joka auttoi minua ja tulin raskaaksi ja nyt minä sinulla on kaunis tyttövauva,
    Hän auttaa myös monia ystäviäni, jotka ohjasin hänelle, tohtori DAWN on siunaus jokaiselle, joka ottaa häneen yhteyttä,
    *Jos haluat tulla raskaaksi.
    *Jos haluat lopettaa keskenmenon. *raharituaali ilman ihmisuhreja.
    *Jos haluat saada takaisin rakastajasi.
    *Jos haluat miehesi/vaimosi takaisin.
    *Jos haluat saada takaisin varastetun omaisuutesi tai rahasi.
    *Jos haluat hoitaa minkä tahansa sairauden,
    Ota häneen yhteyttä WhatsAppissa: +2349046229159

    VastaaPoista