Vyöhyketerapiaa osa II

Kävin toisen kerran vyöhyketerapiassa. Hoitoja jatkettiin laittamalla lisää kuulia korviin. Niitä olisi ollut tarkoitus jälleen pitää muutaman päivän ajan, mutta osa alkoi jo illalla painamaan niin pahasti, että otin ne pois. Loputkin tekisi mieli ottaa pois. En pidä niistä yhtään. Kovin skeptinen olen myös edelleen niiden tarkoituksen ja toiminnan suhteen. Kuulien lisäksi sain kehomagneetteja nilkkoihin, SI-nivelen kohdalle alaselkään ja niskaan sekä kaupan päälle pienen ärsyttävän päänsäryn, joka on kuulemma normaalia hoidon jälkeen. Koen sen merkkinä siitä, että jollain tavalla hoito minuun vaikuttaa.

Käynti oli jälleen kovin rentouttava, ja kesti lähemmäs kaksi tuntia. (Psykologinen) vyöhyketerapia on kuin kevyttä hierontaa ja psykiatrin käynti yhdistettynä. Kahden tunnin aikana ei montaa hiljaista hetkeä tule, vaan siinä käydään mummot ja paapat ja isät ja äidit ja heidän terveydentilansa ja kokemansa traumat läpi sekä mietitään, onko sitä kautta mahdollisesti siirtynyt tunneperimän kautta vaivoja minun kehoni kannettavaksi. Oikealla puolella olevat vaivat viittaavat isän sukuun. En ole itsekään ihan varma, uskonko koko juttuun. Siihen kuitenkin uskon, että keho on kokonaisuus, ja että tunteet ja kokemuksemme vaikuttavat siihen, mitä olemme. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Toivon ennen kaikkea saavani selkäni kuntoon. Olen kiitollinen vyöhyketerapeutille siitä, että hän nämä virheasennot, joista minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta, huomasi. Hän myös neuvoi minua valitsemaan osteopatian, jäsenkorjauksen ja vyöhyketerapian välillä. Näillä hoidoilla saadaan parhaita ja kestäviä tuloksia aikaan. Fysioterapeutit kuulemma tietävät yllättävän vähän SI-nivelestä ja sen vaikutuksista selän virheasentoihin. Tulin tämän itsekin viime viikolla todistaneeksi, kun fysioterapeutti, jolla kävin, ei edes huomannut lantioni saati SI-nivelen virheasentoa. Skolioosi lähtee kuulemma aina SI-nivelen virheasennosta eli selän mutkia ei synny, jos SI-nivel on oikeassa asennossa. Jäsenkorjaaja tai osteopaatti voi ruksauttaa SI-nivelen paikoilleen yhdellä käyntikerralla, mutta nuoren ihmisen kohdalla se tapahtuu yleensä vähitellen itsestäänkin. On vain jaksettava jatkaa jumppaliikkeitä, lantion pyörittelyä, liikkumista ylipäätään ja kenties vielä näitä hoitoja. Ehkä selkäni saadaan taas suoraan ja lantioni oikeaan asentoon. Puhumattakaan siitä SI-nivelestä, josta kaikki lähtee. Ehkä hormonitoiminta sitä kautta palautuu normaaliksi. Koska kuten sanoin, kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Olo on jälleen kerran varovaisen toiveikas. Toinen inseminaatio on tehty viime viikon perjantaina. Ja nyt sitten taas odotellaan. Ja ennen kaikkea toivotaan, että tällä kerralla onnistuu.