Akupunktio osa I

Kerronpa teille nyt tämänpäiväisestä kokemuksestani akupunktiohoitajalla, koska käynti oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Taustasta vielä sen verran, että olen aikaisemmin kokeillut akupunktiota selän hoitoon työterveyshuollon kautta, ja ihan hyvä kokemus sekin oli (lukuun ottamatta sitä kertaa kun istuin yläkeho paljaana yksin huoneessa neulat selässä kun tuli palohälytys), mutta tämänpäiväinen kokemus oli jotain ihan muuta. Puolen tunnin neulat ihoon, odotellaan yksin pimeässä huoneessa ja lopuksi neulat pois ja hei hei-session sijaan minut ensinnäkin haastateltiin perinpohjin. Hoitaja halusi tietää mm. kuukautiskiertoni pituuden ja keston, ovatko kuukautiseni kivuliaat, mitä syön, mitä vitamiinivalmisteita käytän, mikä selässäni on vialla, harrastanko liikuntaa, kauanko lapsettomuutta on kestänyt ja mitä hoitoja olen käynyt läpi. Lisäksi varmistin, että akupunktion tekeminen tilanteessani on turvallista ja että henkilö ymmärsi, että oma hormonitoimintani on tarkoituksella pysäytetty, jotta alkionsiirto luovutetulla munasolulla voitaisiin tehdä kuukauden päästä. Jos hoito ei olisi järkevää, voitaisiin hoitaa pelkkää selkää.

Hoitaja, joka on itse siis kiinalainen, kertoi, että kiinalaisessa lääketieteessä hoidetaan kehoa kokonaisuutena, joten samalla hoidettaisiin molempia. Hänen mielestään mitään estettä hoidolle ei ollut, mutta sain kuulla, ettei kohtuni ole vielä valmis raskaudelle (!), eikä energia pääse virtaamaan kehossani vapaasti tällä hetkellä johtuen mineraalipuutoksista ja selkäkivusta. Hän ei siis ollut varma, pystyisikö auttamaan minua näin nopealla aikataululla. Yleensä pelkästään ravintoainevajeen korjautumiseen tulisi varata aikaa kolme kuukautta. (Pahus, olisi pitänyt tulla aikaisemmin!)

Hän lupasi kuitenkin auttaa ja tehdä sen verran minkä voi. Minua pyydettiin asettautumaan selälleni makuulle. Sain päälleni lämpimiä vilttejä, lämpötyynyn vatsan päälle sekä lämpölampun jalkoja lämmittämään. Neulat laitettiin useaan eri kohtaan: polviin, jalkateriin, vatsalle, käsiin, korvien lähelle sekä yksi otsalle hiusrajaan. Makailin neulat ihossani noin 45min-1h, jonka jälkeen hoitaja otti neulat pois ja levitti selkääni öljyä ja aloitti kuivakuppauksen. Sen pitäisi poistaa lihasjännitystä ja turvotusta. Se ei varsinaisesti sattunut, mutta ei ollut kyllä kovin rentouttavaakaan. Lopuksi minulle tarjoiltiin vihreää teetä ja sain lyhyen niska-hartiahieronnan sekä ruokavalio-ohjeet.

Ensimmäinen asia, jonka hän totesi pelkästään katsomalla minua, ihoani, liikkumistani, puhetyyliäni, kieltäni ja käsiäni ja kuulemma myös tukkoisen kuuloinen nenäni paljasti (ei se omasta mielestäni ole tukossa), että minulla on mineraalipuutostila, etenkin kalsiumin. Tämä voi ihan hyvinkin pitää paikkansa, kun on gluteenittoman ruokavalion myötä jäänyt esim. juustot pois ja myöhemmin maitokin. Sain ohjeeksi jatkaa edelleen raskausmonivitamiinin syöntiä, ja huolehtia, että saan tarpeeksi D-vitamiinia, kalsiumia, magnesiumia B-vitamiinia ja erityisesti sinkkiä, joka on kuulemma todella tärkeää nyt. Sain yksityiskohtaiset räätälöidyt ravinto-ohjeet, jonka mukaan minun olisi lisättävä erityisesti lihan syöntiä. Marjojen syöntiä tulisi hänen mukaansa vähentää, mikä tuntui oudolta (enkä saanut siihen oikein järkevää selitystä) ja Omega-3:sen/kalaöljyn hän käski lopettaa kokonaan. Se kuulemma pilaa kaiken ja vaikuttaa selkäkipuihinkin. Jotenkin verisuoniin se liittyi, mutta en ihan ymmärtänyt kokonaisuutta. Kuulostaa niin oudolta, kun suomalaiset ravintosuositukset (joihin tosin nykyään suhtaudun hyvinkin kriittisesti) nimenomaan kehottavat käyttämään Omegoita ja syömään paljon marjoja. Toisaalta onhan omegoiden käyttö lopetettava noin kuukautta ennen IVF:äänkin menoa verenvuotoriskin vuoksi, joten voihan tuossa jotain perää olla.. Enpä itse asiassa muista, että lapsuudessani tai nuoruudessani olisi mitään omegoja napsittu, ja ihan hyvin silloin voitiin. Lopuksi vatsaani (kohdun kohdalle) sekä alaselkääni teipattiin vielä lämpötyynyt, joita tulisi pitää paikoillaan niin kauan kun ne pysyvät lämpiminä eli noin 8-16h.

Koko käynti kesti noin kaksi tuntia, ja sain mukaani vielä kiinalaista yrttiä nimeltä Tongren Wuji Baifeng Wan. Ohessa netistä löytämäni tuoteseloste, mihin sen pitäisi vaikuttaa:

“Tonifies blood and qi, warms the uterus, nurtures yin, resolves stagnation of liver qi and blood. Use for menstrual disorders due to deficiency or cold, including amenorrhea, dysmenorrhea, or infertility.”

Viikon päästä on uusi aika, kirjoitan sitten lisää. Vähän hullultahan tämä koko juttu tuntuu, mutta kaikkea olen valmis kokeilemaan. Sitä paitsi olen kuullut viime aikoina niin monelta hyviä kokemuksia akupunktiosta, että senkin puolesta oli ihan pakko avata vielä tämäkin ovi.

Liebster award!

 

Ohjeet:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 

3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 

4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Kiitos Spukka Suunnittelemattomuuksissaankin -blogista tästä aikaa sitten laittamastasi Liebster Award-haasteesta! Onkohan jo myöhäistä vastata tähän….? No vastaanpa kuitenkin. Mutta en tiedä ketä haastaisin, joten se jääköön... 

Tässä vastaukset Spukan kysymyksiin:

1.Tärkein asia minkä olet oppinut blogitaipaleesi aikana? 

Sen, että vaikka kuinka syvissä vesissä ollaan, voi elämästä löytää aina jotain, josta olla kiitollinen. Niin kauan on kaikki hyvin kun on vielä toivoa.

2. Mikä vuodenaika kuvaa sinua parhaiten?

Kevät. Aurinko paistaa ja lämmittää, luonto heräilee hiljalleen, linnut laulavat ja hiirenkorvat vihertävät varovaisesti puissa. Lumet sulavat, ja sitten satavat takaisin, ja sitten taas sulavat… takatalvi voi tulla koska vaan.

3. Mikä on unelma-ammattisi ja miksi?

Olen aina haaveillut olevani lastenkirjojen kuvittaja. Olen aina halunnut tehdä työkseni jotain luovaa ja itsenäistä. Toinen unelma-ammatti voisi olla työ, jossa saisin tehdä oikeasti jotain hyödyllistä ja hyvää ts. auttaa. Jos olisin rikas, tekisin pelkästään vapaaehtoistyötä. Tämä auttamisen tarve on vain vahvistunut entisestään tämän lapsettomuuskokemuksen aikana, vaikka aina olen ollutkin empaattinen.

4. Tunnetko olevasi erityisherkkä?

Kyllä, olen ollut tosi herkkä pienestä tytöstä asti.  Tämän erityisherkkyys-itsediagnoosin ;) kautta olen saanut selityksen monelle asialle omassa elämässäni.

5. Linja-auto vai juna, miksi?

Juna, mutta vain koska se on nopeampi. 

6. Oletko ulkoilmaihminen?

Kyllä olen, pitkät lenkit koiran kanssa tekevät todella hyvää niin fyysisesti kuin henkisestikin. Metsässä tai muuten luonnon keskellä mieli rauhoittuu. Sienestäminen ja marjastaminen kuuluvat myös lempipuuhiini. 

7. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?

Tarvitsin paikan, jonne purkaa näitä kaikkia ajatuksia, sekä negatiivisia että positiivisia. Etenkin paikan, jonne kipata sen negatiivisen tunnekuorman silloin kun tuntuu erityisen pahalta. Toki toivoin myös saavani vertaistukea toisilta samassa tilanteessa olevilta, ja ilokseni olen sitä saanut. <3

8. Ärsyttävätkö sinua kirjoitusvirheet?

Ehkä oikeampi sana on häiritä. Virallisessa tekstissä kuten esim. lehtiartikkeleissa kirjoitusvirheet voivat olla todella häiritseviä, jopa ärsyttäviä, jos virheet ovat toistuvia tai esim. yhdyssanavirheitä. Mutta muualla, epävirallisemmissa paikoissa, yritän aina ajatella, että esim. lukihäiriö aiheuttaa usein kirjoitusvirheitä, eikä ihminen voi sille mitään. Eikä siitä saisi kukaan ärsyyntyä. 

9. Jääkiekko vai jalkapallo?

Jääkiekko. Tosin enpä pahemmin sitäkään seuraa. 

10. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta sade?

Syksyinen pimeä ilta, jolloin on pakko lähteä ulos koiran kanssa, vaikka sataa kaatamalla. Ja jännä juttu, mutta se ei nykyään enää edes haittaa. 

11. Oletko onnellinen?

En. Kaikki ei todellakaan ole hyvin, mutta olen silti monesta asiasta kiitollinen. Elän “sitten kun” maailmassa tällä hetkellä. Siinä on tavallista ajatella, että olen onnellinen vasta sitten kun saan jotakin. Tässä tapauksessa se jokin on lapsi. Näiden vuodesta toiseen jatkuneiden epäonnistumisten ja pettymysten keskellä on mielestäni täysin mahdotonta olla onnellinen. Ei ennen kun tämä loppuu tavalla tai toisella. Joko saamalla lapsen syliin tai hyväksymään se, että jäädään kaksin.

Takinkääntäjä

Kylläpä ajatukset nyt kulkevat varsinaista vuoristorataa. Välillä tuntuu siltä kuin tarpoisin suossa, eikä ole mitään mitä voisin tehdä, jotta asiat muuttuisivat paremmiksi ja välillä taas, kuten tänään, saan uutta energiaa ja tarmoa taas uskoa, että kaikki menee hyvin. Miksei menisi, jos lapsettomuuden syy, kuten epäillään, on ollut pelkästään munasolujeni laadussa? Jos vika on todella vain siinä, on meillä oikeasti todella hyvät mahdollisuudet onnistua luovututetuilla munasoluilla. Se on sitten toinen tarina, jos vikaa on sittenkin myös miehen puolella.. mutta ei mennä nyt siihen vaan kuten sanoin, se on sitten toinen tarina. Katsotaan tämä tarina ensin loppuun.

Kirjoitin eilen blogissa, että uskon tehneeni kaikkeni, enkä voi enää tehdä mitään vaikuttaakseni hoidon lopputulokseen. Osa minusta halusikin ehkä hellittää tästä kontrollin tarpeesta, jolloin se vähentäisi varmasti myös stressiä, jota saan ainaisella miettimisellä ja tiedon hakemisella siitä, mitä voin syödä, mitä en voi syödä ja mikä vaikuttaa mihinkin. Toisaalta, irti päästäminen alkoi tuntumaan samalla luovuttamiselta, ja sitä minä en halua tehdä. Sitä minä en aio missään nimessä tehdä. Joten niin siinä kävi, että varasin ajan akupunktioon. Mieleni sai muuttamaan netistä löytämäni keskustelu akupunktiosta lapsettomuuden hoidossa. Kuinka se voi ihan oikeasti joissain tapauksissa auttaa. Varsinkin tässä meidän tilanteessamme se voisi hyvin olla hyödyksi, kun mitään lääketieteellistä estettä tai rakenteellista ongelmaa ei pitäisi nyt olla. Niin se vain on, etten vain osaa olla tekemättä mitään ja vain odottaa parasta. Sittenpähän tiedän, että ihan kaikkea on kokeiltu. Myös akupunktiota.

Akupunktio taitaakin olla ainoa asia, jota en ole lapsettomuuden hoitoon vielä kokeillut. Tuskin siitä ainakaan mitään haittaa on, päinvastoin. Olen kokeillut akupunktiota kipeän selkäni hoitoon ja kokemukseni on ollut, että se ainakin rentouttaa. Aika on varattu huomiselle.

Muilta osin olen päättänyt pitää yllä mahdollisimman positiivista mielialaa, jatkaa liikuntaa kunhan selkä tästä paranee, syödä terveellisesti ja tehdä mukavia asioita, joista nautin. Rentoutua, ja välttää stressiä parhaani mukaan. Tähän liittyen olen päättänyt lopettaa gluteenittoman ruokavalion, mutta jatkaa kuitenkin sokerin ja valkoisten viljatuotteiden välttämistä, kuten myös maidon. Tällainen rajoitettu ruokavalio on tuonut oman stressinsä, joten se, että saan nyt tästä eteenpäin syödä vapaammin, pudottaa ehkä osan taakasta pois harteiltani ja auttaa nostamaan positiivista mielialaa. Ehkä olen onnellisempi kun saan syödä asioita, joista pidän, pitkään jatkuneen kieltämisen sijaan. On myös ollut yllättävän vaikeaa huolehtia siitä, että saan kaikki tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet noudattaessani näin rajoitettua ruokavaliota kun olen noudattanut viimeiset puoli vuotta. Täytyy myöntää, etten ole osannut ehkä kiinnittää tuohon asiaan tarpeeksi huomiota, ja pahimmassa tapauksessa saatan kärsiä jonkin vitamiinin puutoksesta. Nyt siihen ei ole varaa. 

Koska gluteenittomalla ruokavaliolla ei ole todettu olevan minkäänlaista vaikutusta lapsettomuuden hoitoon ainakaan meidän kohdallamme, miksi ihmeessä jatkaisin? Se oli kuitenkin se pääsyy tämän ruokavalion noudattamiselle. Toki myös vatsavaivoja oli, jotka ovat helpottuneet gluteenittoman ruokavalion myötä, mutta uskon, että ongelmia aiheuttavat pääosin vehnä ja valkoiset jauhotuotteet sekä sokeri. Ehkä silti aion herkutella jouluna jokusella joulutortulla, joita niin rakastan. Sillä eihän maailma siihen kaadu, eihän!

Kaikkeni tehneenä

Niin siinä vaan kävi, että sukuun syntyy tyttö. Appiukon sisko oli oikeassa enteensä ja nuttujen neulonnan kanssa. Sukuun syntyy tosiaan tyttö, mutta ei meille. Kamalalta tuntuu myöntää, mutta purskahdin itkuun uutisen kuultuani. Olin niin toivonut, että se enne olisi tarkoittanut meidän lasta. Jos tämä lapsi olisi ollut poika, se olisi voinut vielä tarkoittaa… mutta nyt sekin vietiin minulta. Kuten sekin, että että olisin saanut kunnian synnyttää sukuun kauan kaivatun tyttölapsen (tähän asti kaikki ovat saaneet vain poikia, joten tyttöä on todella odotettu). Puhumattakaan siitä, että olisin esikoisena saanut antaa vanhemmilleni heidän ihan ensimmäisen lapsenlapsensa, kuten aina haaveilin. Sekin vietiin minulta. Kamalaa tuntea tällaista kateutta ja katkeruutta, enhän minä oikeasti ole tällainen. Mistä nämä tunteet tulevat?

Tietenkin on ihanaa, että lähisukuun syntyy uusia pienokaisia, rakastanhan lapsia. Meitä on jopa pyydetty tämän pienen tytön kummeiksi, josta ihan oikeasti olen todella otettu ja kiitollinen. Onhan kyseessä ensimmäinen kummilapseni kuitenkin. Mutta kun se on vain niin epäreilua, että me emme ole saaneet lasta lähes viiden vuoden toivomisen ja yrittämisen ja kaiken vaivan ja hoitoihin syydetyn rahan jälkeenkään. Se vaan oikeasti särkee sydämeni. En tule ehkä koskaan saamaan biologisesti omaa lasta, eikä lahjalapsestakaan ole minkäänlaista varmuutta, vaikka kuinka haluaisin uskoa siihen, että se onnistuu. Mitä jos hoito ei onnistu? Mitä me sitten teemme? Kuinka kauan olemme valmiita yrittämään? Mistä tietää milloin on aika lopettaa? Kuinka kauan rahamme riittävät (kohta on kaikki säästöt käytetty)? Kuinka kauan jaksamme ennen kun emme enää jaksa? Voisimmeko kuvitella elämää ilman lapsia?

Niin paljon kysymyksiä vailla vastausta. Kunpa tietäisinkin, että odotus vielä palkitaan ja että onni odottaa, mutta kun en tiedä. Mistään ei ole mitään varmuutta. Tässä vielä lista asioista, joita olen tehnyt sen toivossa, että voisin itse vaikuttaa raskautumiseen. Millään alla olevista ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Olen todella tehnyt kaikkeni:

-gluteeniton ruokavalio

-hyväkarppaus

-sokeriton ruokavalio

-maidon vähentäminen ruokavaliosta,
-rasvattomien maitotuotteiden muuttaminen rasvaisempiin

-vähähiilihydraattinen ruokavalio

-raskausmonivitamiini
-foolihappo

-vehnänalkioöljy

-jättihelokkiöljy

-magnesium

-sinkki

-kalaöljy

-greippimehu

-punaviini

-vadelmanlehtitee
-muira puama
-ashwa gandha
-maca

-vyöhyketerapia

-kalevalainen jäsenkorjaus

-lantion virheasennon korjaaminen

-akupunktio (tosin selkään)
-kynsilakan käytön lopettaminen

-alkoholin välttäminen

-ovulaatiotikut

-lämpöjen mittaaminen

-Fertility Friend

-maitohappobakteerit

-säännöllinen liikunta

-stressin välttäminen

-DHEA

-ubiquinon
-IVF-meditaatio
-hengitysharjoitukset, rentoutuminen

-kemikaalikuorman pienentäminen, mm. alumiiniton deodorantti, lasinen vesipullo, luomukosmetiikka
-GMO:n vähentäminen
-teflon-kattiloiden poistaminen käytöstä

-hiusten värjäämisen vähentäminen

-valmisruokien välttäminen

-luomun suosiminen

-omenaviinietikka

-matkustelu ja rentoutuminen

-kahvin lopettaminen

ja tietenkin

-inseminaatio x 3

-IVF x 4

-pitkä clomifeenihoito x 1

Harkitsen tällä hetkellä gluteenittoman ruokavalion lopettamista (aloitin maaliskuussa). En usko sillä olevan mitään väliä, varsinkin kun tuleva hoito tehdään luovutetulla munasolulla. Ehkä pitäisi vaan päästää irti viimein tästä kontrolloimisen tarpeesta ja uskoa siihen, etten voi tehdä mitään tälle asialle. Langat eivät vain ole omissa käsissäni, vaikka kuinka toivoisin, että olisivat. Ehkä on aika tietyiltä osin luovuttaa. Olen tehnyt minkä voin.

Vaaleanpunainen vauvantossu osa II

Törmäsin taas siihen vaaleanpunaiseen vauvantossuun. Ei, en unissani, vaan kirpputorilla. Siinä se taas oli, nökötti hyllyssä ihan kuin merkkinä. Hypistelin sitä vähän aikaa ja laitoin takaisin hyllyyn. Nostin sen uudelleen käteeni ja laitoin taas takaisin. Se oikein hyppäsi silmille sieltä muiden tavaroiden keskeltä. Tuntui kuin se olisi halunnut sanoa minulle jotain. Tuntui kuin se olisi siinä juuri minua varten. Mutta en vain voinut ostaa sitä. En vain voinut, koska pelkäsin sen pilaavan kaiken. Tuovan huonoa onnea.

Ja ajatelkaa nyt, olisihan se ollut hullua. Sehän on vähän sama kuin ostaisi golfbagin ja mailat siltä varalta, että joskus tulevaisuudessa ehkä innostuisi aloittamaan uuden harrastuksen. Tai jos ostaisi puutarhakalusteet, vaikka ei ole puutarhaa. Tai ostaisi espressokeittimen, vaikka ei juo kahvia. Ei mitään järkeä. Toisaalta ostimmehan kaksi vuotta sitten isomman asunnon, sellaisen, jossa olisi tilaa myös lapsille, joita olimme varmoja, että jossain vaiheessa saamme. Luulimme silloin tehneemme järkiratkaisun. Ajattelimme, että kyllähän nyt ainakin hoidoilla, jos ei muuten. Edelleenkään en ole menettänyt uskoani siihen, että niin tulee vielä ennen pitkää käymään ja lasten äänet vielä joku kaunis päivä täyttävät nuo nyt tyhjät huoneet. Tai edes yhden lapsen ääni. Kunhan edes yhden.

En tiedä mihin uskon, mutta outoa oli törmätä tuohon tossuun taas. Sen on vaan pakko olla joku merkki. Mistä ne oikein tulevat? Tietääkseni ne ovat jotain yhdeksänkymmentäluvun retrokoristeita, joita ei pahemmin näe enää missään. Minä ainakaan en ole nähnyt yli kahteenkymmeneen vuoteen. Ei kai kenelläkään ihan oikeasti enää ole tuollaisia nykyään? Mistä siis se uni, ja miksi olen jo kaksi kertaa sen jälkeen tuollaiseen onnistunut törmäämään? Ensin siellä kätilöopistolla, ja nyt kirpputorilla. Ja miksi juuri vaaleanpunainen? Miksei sininen? Joku tarkoitus tällä täytyy olla. Tai sitten ei ole yhtään mitään tarkoitusta millään, vaan kaikki on ihan puhdasta sattumaa. Ehkä sitä kiinnittää huomiota asioihin, joita vain niin kovasti haluaa nähdä. Ehkä kaikki on vain pääni sisällä. Ehkei mitään lasta tule. Ehkä näen enteitä ja unia jonkun toisen syntyvästä lapsesta, en omastani. No, huomennahan se selviää kumpaa sukuun odotetaan, tyttöä vai poikaa eli viittaavatko enteet häneen. Miehen veljellä ja hänen vaimollaan on siis aamulla ultra. Minullakin on ultra huomenna, melkeipä vielä samaan aikaan. Tuntuu vain niin surulliselta, että minulta ultrataan tyhjää kohtua. Aina vaan niin tyhjää.

Hormonit ja selkä

Näillä näkymin luovutushoito toteutuu viikolla 51 eli juuri ennen joulua. Mutta mitä vaan voi vielä tapahtua, onhan luovuttajalla oikeus perääntyä vielä alkionsiirtopäivään asti koko hommasta. En uskalla innostua vielä kunnolla, ennen kun ihan oikeasti koittaa se päivä, jolloin alkio on siirretty kohtuuni. Vasta silloin uskallan hengähtää. Hetkeksi vain, tietenkin. On tulossa todella jännittävä joulu tänä vuonna. Ehkä saamme maailman parhaan joululahjan, ehkä emme. Pitkä on odottavan aika. Neljä pitkää viikkoa vielä. Ja jos siirtoon päästään, se odotus ei tietenkään lopu siihen. Siitä se jännitysnäytelmä sitten vasta tosissaan alkaa.

Kolmatta viikkoa mennään lääkityksellä, jonka tarkoituksena on saada kiertoni samaan tahtiin kun munasolun luovuttajan kierto, sekä estämään oman hormonitoimintani käynnistyminen ja näin ollen munarakkuloiden kehittyminen ja irtoaminen. Eli toisin sanoen saadaan aikaan keinotekoiset vaihdevuodet. Vaihdevuodet kuulostavat siltä, että ne olisivat tässä tilanteessa viimeinen asia, mitä kaivattaisiin, mutta asia ei ole ihan niin. Oman hormonitoiminnan pysäyttäminen on välttämätöntä lahjasoluhoidon kannalta, vaikka pahalta kuulostaakin. Lääkepakkauksissakin varoiteltiin jos jonkinmoisista oireista: mielialamuutoksista, kuumista aalloista, pahoinvoinnista, päänsärystä, painon noususta, aknesta, lihaskivuista (!), masennuksesta, unettomuudesta, liikakarvaisuudesta, kohtuverenvuodosta, hiusten lähdöstä, nivelkivuista (!), kutinasta ja ihottumasta näin muutamia mainitakseni. Ensimmäisen yön pahoinvointikohtausta lukuun ottamatta minulla ei ole ollut mitään yllä mainituista oireista. Ainoa, mikä vaivaa, on selkä. Ja olihan tuossa listassakin mainittu lihas- ja nivelkivut. Joku yhteys näillä hormoneilla täytyy tähänkin olla.

Olen jo jonkin aikaa epäillyt, että selkäkipuni olisi ainakin osittain hormoniperäistä. Viime aikoina olen saanut entisestään vahvistusta epäilyilleni. Olen nyt jo kahden vuoden ajan seurannut, mihin kohtaan kiertoa selkäkipu osuu, eikä voi olla enää sattumaa, että kipu on alkanut tänä vuonna yhtä kertaa lukuun ottamatta (seitsemän kertaa) kp1-6, yleensä kp 1 tai 4. Edellisvuonna kipu on tullut kahdeksan kertaa vuoden aikana, useinmiten kp 4 tai 5, mutta yhtä usein myös ovulaatioaikaan. Toinen asia, joka on mietityttänyt, on se, että kivut alkoivat sen jälkeen kun aloitettiin hormonihoidot. Voiko sekään olla sattumaa? Koskaan sitä ennen ei selän kanssa ollut ongelmia. Nyt selkä vaivaa lähes kuukauden välein, ja näyttäisi painottuvan koko ajan entistä enemmän kuukautiskierron alkuun. Siihen ajankohtaan kun estrogeeni- ja kaltarauhashormonitasot romahtavat tai ovat alhaisimmillaan.

Varmasti hormonihoidot eivät pidemmän päälle tee kenellekään hyvää, mutta että ne aiheuttaisivat tällaista...? Netistä on vaikeaa löytää hormonien haittavaikutuksia, liekö niitä sitten tutkittu niin vähän vai mikä on syynä, mutta hyvin vähän löytyy tietoa. Jotain kuitenkin löysin, nimenomaan selkäkipuihin liittyen, ja vaikuttaisi siltä, että hormonien vaikutus niihin on hyvinkin todellista. Vaikuttavathan hormonit selkään raskaana olevillakin, niin miksei sitten meillä, keneen piikitetään samoja hormoneja kun raskaana olevilla erittyy luonnostaan? Raskaanahan selkäkivut vaivaavat yleensä alkuvaiheessa, mikä selittyy nimenomaan hormonien vaikutuksella, eikä mekaanisella rasituksella ja kehon muutoksilla, jotka painottuvat enemmän loppuraskauteen. Asiaan tuntuu liittyvän kehon tuottamat aineet nimeltä relaksiini ja kollageeni, mutta myös estrogeeni ja keltarauhashormoni.

Löysin artikkelin, jossa viitattiin tutkimukseen, jossa tutkittiin vaihdevuosi-ikäisiä naisia, joille annettiin hormonikorvaushoitoa. Naisilla, jotka saivat hormonikorvaushoitoa, oli enemmän selkäkipuja kuin heillä, jotka eivät saaneet hoitoja. Artikkeli löytyy täältä: http://www.caringmedical.com/sports-injuries/excerpts-from-our-sports-book/sports-injuries-back-pain-and-hormones/

Tämän, ja toisen artikkelin raskaudenaikaisista selkäkivuista luettuani, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että syy selkäkipuihini on hormoneissa. Toinen artikkeli löytyy täältä:

http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo90426&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=

Olen kysellyt asiaa useammaltakin lääkäriltä, mutta kukaan ei ole osannut sanoa tähän oikein mitään. Ovat vain sanoneet, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja voihan se olla mahdollista. Mutta siinä kaikki, mitä olen saanut heistä irti. Viimeisin todiste on nyt tämä uusin kierto, joka alkoi kolmantena päivänä Zumenonin ja Primolutin lopettamisesta (Zumenon on estrogeeni-, Primolut keltarauhashormonivalmiste). Kp2 eli eilen tuli selkäkipu. Sain taas niin kovan selkäkrampin/noidannuolen, että jouduin jäämään kotiin. Ja tämä siis tapahtuu melkein kerran kuussa! Ei voi olla sattumaa mielestäni enää. Kunpa tulisin jo raskaaksi, niin loppuisi näiden hormonien käyttö ja ehkä sitä myötä myös selkäongelmat! Tai sitten ne vain pahenevat.