Hyvää (?) Ystävänpäivää

Ystävänpäivä. Testipäivä. Mikä täydellinen päivä se olisikaan ollut saada kuulla olevansa raskaana. Mutta niin ei käynyt. Ei ollut vielä(kään) meidän vuoro. Soitin klinikalle sydän hakaten vain kuullakseni hoitajan äänen langan toisessa päässä sanovan, että minä en ole raskaana. “Olen pahoillani, mutta se on negatiivinen.” Juuri näillä sanoilla.

Niinpä, olin osannut odottaa sitä, mutta silti se on aina yhtä kivuliasta kuulla. En ole raskaana. En ole vieläkään raskaana. Kaikki on ihan turhaa. Pistokset, kaikki ne hormonit, ja niistä kärsityt oireet. Kaikki turhaan. Kaikki odottaminen, jännittäminen, pelkääminen, toivominen ja poissaolot töistä, kaikki turhaan. Ja mikä pahinta: koska emme saaneet pakkaseen mitään, alkaa kaikki taas ihan alusta.

Puhelu on hyvin lyhyt. Kysyn: “Eikö mitään?” “Ei mitään”, hoitaja vastaa tarkoittaen, että HCG:tä veressä puhdas nolla. "No eipä sitten muuta. Kiitos hei." Että kaikkea muuta kun hyvää ystävänpäivää.