Nyt sitten on kai
ne kuuluisat piinaviikot, jotka minäkin “pääsin” kokemaan.
Meneillään on pp8. Täytyy sanoa, että on kyllä jännittävää. Vatsanpohjassa
kutkuttaa pieni toivonkipinä raskaudesta (mitä jos vihdoinkin?) ja
päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia. Miten jaksan odottaa
testipäivään asti? Kannattaako sitä odottaa vai onko edessä jälleen kerran yksi iso pettymys?
Alkionsiirtoon
päästiin kuin päästiinkin, vastoinkäymisistä huolimatta. Se
yksi alkio, joka säikäytti meidät pahanpäiväisesti tiputtamalla
soluja, oli jatkanut kehitystään. Se oli ainoa alkio, joka selvisi.
Meidän ainoa toivomme. Ehkä se oli vähän hidas ja ehkä se ei
ollut täydellinen. Ehkä se ei ollut blastokystavaiheessa vielä,
eikä se todellakaan ollut 1-luokan alkio, mutta se siirrettiin.
Sillä on toivoa. Eihän sitä muuten oltaisi siirretty. Haluan
ainakin uskoa niin.
Olo on jotenkin
epätodellinen. Tuskin koskaan ennen olen ollut näin lähellä
raskautta. Kannan sisälläni pientä alkiota, joka ehkä on uuden
elämän alku. Meidän toiveidemme täyttymys. Pitkän odotuksen
loppu. Se tuntuu ihanan toiveikkaalta, mutta samalla pelottaa. Mitä
jos en olekaan raskaana? Miten harvalla lopulta ensimmäisestä
IVF:stä edes tärppää? Täytyyhän tässä varautua siihen, että
hoitoja joudutaan käymään läpi useampi, ja olenkin siihen
yrittänyt henkisesti valmistautua. Ehkä siksi en uskalla olla kovin optimistinen. Miten meillä voisikaan olla
kaiken tämän jälkeen niin hyvä tuuri, että ensimmäisestä
kerrasta tärppäisi? Jotenkin se tuntuu melkeinpä mahdottomalta.
Silti, se on tapahtunut joillekin. Ehkä se voisi tapahtua myös
meille? Ehkä jos oikein kovasti toivomme.
Tässä kuitenkin
mennään päivä kerrallaan. Testipäivä häämöttää pitkän viljelyn vuoksi jo yllättävänkin lähellä. Ei tunnu yhtään raskaalta, ehkä en
olekaan. Mutta niin kauan kun en sitä tiedä, kaikki on ihan hyvin.
Tsemppiä piinailuun! Positiivinen asenne ei ainakaan ole haitaksi alkion kiinnittymiselle, joten yritä jaksaa uskoa ja toivoa. Kyllä siinä vaiheessa kun on IVF-hoidot aloitettu, niin tietää että tsäänssit on 50/50 mutta enemmän se on kuin aikaisemmin koskaan.
VastaaPoistaMeilläkin punktiossa saatiin 15 solua ja pyritään pitkään viljelyyn, hieman jännittää se suuri karsiutuvien alkioiden määrä mutta josko sillä saataisiin se sitkein sissi haravoitua. Ensi viikolla ollaan sitten fiksumpia..
-Epa
Kiitos kannustuksesta! Ihan oikeassa varmasti olet, että positiivinen asenne ei varmaan haitaksi ainakaan ole. Toivotaan parasta, ja yritetään olla pelkäämättä pahinta! Tsemppiä teillekin! Se yksi sitkeä sissi riittää!
PoistaTsemppiä sinne! Löysin vasta blogisi ja jään jännityksellä seurailemaan :)
VastaaPoistaVoi kiitos! Ja tervetuloa seuraamaan blogiani! :)
PoistaHuomenta!
VastaaPoistaKirjoittelin viime viikolla omasta tilanteestani: ensimmäinen icsi oli kaksi viikkoa sitten, ja saimme vain kaksi alkiota, jotka molemmat siirrettiin. Harmitti aivan vietävästi, että yhtään ei saatu pakkaseen.
No näköjään ekalla kerralla voi jotkut onnistua. Tänä aamuna näytti testi plussaa, siis ainakin toinen alkioista on vielä mukana.
Toivon, että teilläkin on yhtä hyvä onni!
Omalla kohdallani pahimmat piinakuukaudet oikeastaan alkavat vasta nyt. Yhden keskenmenon kokeneena pelkään niin vietävästi, että tämäkin onni päättyy ennen aikojaan.
Pipsa
Miten ihana uutinen!! Sydämelliset onnittelut plussasta! Nyt se on sitten virallisesti todistettu, että ensimmäinenkin kerta voi tärpätä! Kiva kun tulit kertomaan plussasta, toisten onnistumiset tuo ihan oikeasti toivoa itsellekin!
PoistaOn kyllä kurjaa joutua pelkäämään ja huolehtimaan, kun nyt pitäisi olla lupa iloita kauan odotetusta raskaudesta! Toivotaan, että kaikki menee hyvin loppuun asti.
Voi miten ihanaa, että pääsitte kuitenkin siirtoon! Ihan sydän syrjällään kävin täällä tiistain jälkeen katsomassa varmaan joka päivä, miten teille on käynyt. Niin todella toivon, että alkio jakautuu normaalisti ja kiinnittyy!
VastaaPoistaKiitos kun olet jännännyt mukana. On tässä kyllä niin jännät paikat! Voi kun tietäisi mitä tuolla sisällä tapahtuu..
PoistaHei Ounis, täällä ollaan hengessä mukana ja voi toivon niin kovasti että nyt onnistuisi!!! <3 Huh mitä jännitystä tuo teidän viime viikko olikaan! Tsemppiä piinailuun!
VastaaPoistaKiitos Puupa tuesta ja siitä että olet hengessä mukana edelleen, vaikka oma elämäsi muuttui kertaheitolla ihan toisenlaiseksi ja ajatukset varmasti pyörii nyt raskauden ympärillä! Toivotaan, että tässä käy hyvin. Yhtä hyvin kun teillä. <3
VastaaPoistaEksyin monen mutkan kautta blogiisi ja oli pakko heti jättää kommentti tuohon pohdintasi ekan ivf-hoidon mahdollisesta onnistumisesta. Meillä vipeltää kesällä 2011 1. ivf-hoidon tuoresiirrosta alkunsa saanut kaksivuotias eli toivoa on ja sitä on paljon! Nyt meillä on palattu hoitoihin ja eilen kävin ensimmäisessä pakastealkion siirrossa eli piinapäivät ovat aluillaan. Alkiomme oli pakastettaessa ollut 8-soluinen, mutta oli menettänyt soluistaan puolet sulatuksessa, mutta oli klinikan kriteerien mukaan vielä elin- ja siirtokelpoinen. Näillä mennään ja jännäillään.
VastaaPoistaHurjasti tsemppiä ja urheaa mieltä sinulle piinapäivien loppumetreille!
Hattivattinen
Kiitos kovasti! Koitan jaksaa olla urhea, ja uskoa, vaikka mitään raskauteen viittaavia oireita ei ole. Onnea teille jatkuviin hoitoihin!
VastaaPoista