Kiitos kaikille,
jotka tsemppasivat epäonnisen IVF:n jälkeen. Itkut on itketty, ja
jostain syvältä olen onnistunut kaivamaan entistä enemmän
taistelutahtoa. Nyt, seuraavassa kierrossa, jos se yhtään minusta
on kiinni, onnistumme. Niin olen päättänyt. Täällä remontoidaan nyt asuntoa, selkää
ja ruokavaliota. Teen parhaani, jotta uuden hoitokierron alkaessa
voin paremmin kun aikoihin. Ehkä silloin olosuhteet raskauden
alkamiselle ovat optimaalisimmat ja mahdollisuudet onnistumiseen
parhaat. Ehkä keho, joka ei ole kunnossa, ei ole valmis kantamaan
lasta. Sekin huolettaa, miten näin kipeällä selällä pärjäisin,
jos raskaaksi tulisin. Se onkin nyt prioriteetti numero yksi.
Suunnitelmissa on fysioterapiaa, hierontaa, akupunktiota,
kuntosaliharjoittelua ja joogaa. Kenties innostun jälleen myös
lenkkeilystä, kun kevätkin tulee. Auringosta saa kummasti uutta
energiaa pimeän ja synkän talven jälkeen.
Remontti
ruokavaliossa tulee myös tarpeeseen. Syön pääosin terveellisesti,
mutta kokeilen nyt muutamaan muutosta, joilla toivon olevan, jos ei
raskautumista, niin ainakin terveyttä edistävä vaikutus. Alejandro
Junger kirjoittaa kirjassaan Puhdas keho seuraavaa: “Lisäksi
erilaiset toksiinit häiritsevät solujen erilaisia toimintoja, kuten
jakautumista ja lisääntymistä, hormoneiden keräämistä ja
vapauttamista sekä reseptorien herkkyyttä.” Luen lauseen yhä
uudelleen ja uudelleen, enkä voi olla ajattelematta, voisiko tässä
olla syy, mikseivät solumme jakaantuneet normaalisti ja edennyt
kehityksessään niinkuin olisi kuulunut. En ainakaan voi mitenkään
sivuuttaa tätä vaihtoehtoa. Olen jo pidemmän aikaa tiedostanut
kemikaalikuorman, jolle keho altistuu joka päivä, ja yrittänyt
pienillä muutoksilla vaikuttaa sen pienentämiseen. Olen ehkä ollut
oikeilla jäljillä, mutta hieman epäluuloinen kuitenkin. Voisiko
sillä tosiaan olla niin iso vaikutus?
Tässä hyviä
linkkejä aiheeseen:
Aiheesta
innostuneena olen tutustunut raakaruokaan. Kokonaan en aio
ruokavaliotani muuttaa raakaravintoon tai mihinkään muuhunkaan
ääripäähän. Tarkoituksenani on rakentaa itselleni omaan
elämäntilanteeseen sopiva ruokavalio, johon kuuluu osittain
raakaruokaa, osittain kypsennettyä ruokaa (kasvispainotteista +
kalaa) ja pienissä määrin superfoodeja, kuten spirulinaa, aloe
veraa ja chia-siemeniä. Olen lisännyt ruokavaliooni mm.
vihersmoothien ja yritän saada pidettyä kehon happo-emästasapainon
oikeassa suhteessa. Olen lisännyt hedelmien ja kasvisten osuutta
ruokavaliossani. Harkitsen jopa kahvinjuonnin lopettamista (en tosin
ole varma, pystynkö siihen). Maitotuotteista juon/syön vain
luomua. Sen jälkeen ei ole tarvinnut kärsiä laktoosin (lue: maidon
homogenisoinnin) aiheuttamista vatsavaivoista. Minulla laktoosi-intoleranssi “parani” siirryttyäni luomumaitoon.
Rasvattomiin tuotteisiin en ole koskenut pitkään aikaan.
Vatsan toiminnan
edistämiseksi olen hankkinut myös Molkosan-herajauhetta, jossa on
maitohappobakteereita sekä jättänyt kokonaan valkoisen sokerin. Kahviin laitan intiaanisokeria. Olen myös päättänyt kokeilla viljojen jättämistä pois
ruokavaliosta (tai ainakin vehnän), sillä epäilen niiden
aiheuttavan minulle vatsavaivoja. Kenties kärsin
gluteeniyliherkkyydestä tietämättäni. Keliakiallahan on todettu
olevan yhteys lapsettomuuteen, miksei siis myös pelkällä
gluteeniyliherkkyydellä voisi olla?
Tässä
mielenkiintoinen artikkeli aiheesta:
Samalla kun
remontoin ruokavaliota ja kuntoani kohti parempaa terveyttä ja ehkä
mahdollista raskautta, asuntokin on saanut uutta ilmettä. Olemme
vihdoin saaneet aikaiseksi maalata ja tapetoida. Kevätauringon ensisäteet valaisevat huoneen. Tämä alkaa vihdoin
näyttää ja tuntua kodilta. Lastenhuone on kuitenkin edelleen tyhjä. Jos tekisimme siitä esimerkiksi vierashuoneen, tuntuisi se luovuttamiselta. Siitä tulee lastenhuone. Piste. Uskon päivä päivältä yhä kovemmin, että sinne asukki vielä saadaan. Ehkä jo loppuvuodesta.
Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! Go for it! :)
VastaaPoistaNäillä mennään, oli sitten vaikutusta tai ei. Eipähän voi ainakaan kukaan syyttää yrityksen puutteesta. :)
VastaaPoistaMeillä on lapsettomuutta takana 2,5 vuotta. Nyt olemme menossa ensimmäiseen inseminaatioon. Luin tätä sinun blogia ja sain siitä ihan valtavasti itselleni. tosin kyllä meni välillä itkun puolellekin. Paljon samoja tunteita ja ajatuksia väkisinkin on ollut mielessä tässä vuosien varrella. En ole kauheasti puhunut asiasta muiden kuin mieheni kanssa.
VastaaPoistameillä on talossa myös tyhjä huone, odottamassa.. olen halunut sisustaa sitä jo pitkään, mutta toiveena se on sisustaa lapsen huoneeksi eikä vierashuoneeksi. tuon luovuttamisen tunteen vuoksi se on edelleen vain täynnä romua, odottamassa.
kovasti jännittää tuo tuleva hoito, mutta kun on lukenut näitä kirjoituksia netissä ja onnistumis% vuoksi ei kovin uskalla liikoja toivoa.
Hei, kiva kun olet löytänyt blogiini. Vielä mukavampi on kuulla, että olet saanut sen lukemisesta jotakin. Se on jännä, miten samanaisia ajatuksia muillakin voi olla. Tulee sellainen olo, etten ole yksin. Saan siis itsekin teiltä lukijoilta hirveästi tukea ja voimia jaksaa eteenpäin.
PoistaKurjaa että olet samassa tilanteessa, vaikkakin vasta hoitojen alkutaipaleella. Muista, että mahdollisuudet onnistua ovat nyt paremmat, ja paranevat vain entisestään hoitojen jatkuessa! Toivosta ei kannata luopua, ja antaa niiden meidän tyhjien lastenhuoneiden odottaa vielä tovi sitä lasta. Kyllä se sinne vielä saadaan, eiks niin?
Onnea tulevaan inseminaatioon!