tiistai 4. helmikuuta 2014

Pitkä päivä

Mieltäni jäi vaivaamaan, olisiko kuitenkin jotain keinoja, joilla munasolujen/alkioiden laatua saataisiin parannettua. Lääkärini oli sitä mieltä, etten juurikaan itse pysty vaikuttamaan lopputulokseen. Ne ovat mitä ovat. Toisaalta tämä oli helpottavaa kuulla, koska sehän tarkoittaa, etten ole ainakaan tehnyt mitään väärin tai aiheuttanut tätä itse. Ainoa asia, millä lääkäri arveli kenties olevan vaikutusta, oli kehon ja mielen tasapaino. Minun on voitava hyvin, jotta kehoni toimii optimaalisesti. Lääkäri sanoi myös ääneen lapsettomuudesta kärsivän pahimman kirosanan. Stressi. 

Haluaisin kuitenkin niin kovasti uskoa, että voin itse tehdä jotain. Muutakin kun yrittää olla stressaamatta ainakaan sellaisista asioista, joihin en voi vaikuttaa ja voida niin hyvin kun voin tässä tilanteessa (jälleen helpommin sanottu kun tehty). Tuntuu niin typerältä vain luottaa sattumaan ja hyvään onneen. Täytyy olla jotain, mitä voin itse tehdä! Tietoa etsiessäni, löysin muutaman vuoden vanhan blogin, josta löytyi ihan kokeilemisen arvoisia niksejä. Ehkä jokin näistä on toiminut, sillä blogin kirjoittaja on plussannut. Tässä linkki:


Muualtakin sain sellaisen käsityksen, että myös lääkkeitä vaihtelemalla saatettaisiin saada aikaan erilainen, ehkä parempi tulos (toki vielä huonompikin tulos on kai mahdollinen). Ehkä tässä tosiaan ollaan koekaniinina, ja hoitoja muokataan jatkossa itselle parhaiten sopivaksi ja parhaimman mahdollisen tuloksen aikaansaamiseksi. Se vaan vaatii toistoja. Lisää hoitoja, lisää hormoneja, lisää piikkejä. Can't wait.. 

Puhun nyt ikäänkuin tämä kierto olisi jo menetetty, vaikkei se ole. Niin kauan kun puhelin ei soi, se ei ole menetetty. Toivon niin kovasti, ettei se soi. Koska silloin meillä on toivoa vielä. Hiljaisuus on merkki siitä, että kaikki on hyvin. Se on merkki siitä, että meidän kallisarvoinen pienenpieni alkiomme, jossa on puolet minua ja puolet miestäni, jaksaa sinnitellä. Urhea pikku alkio. Hiljaisuus on merkki siitä, että pääsen huomenna alkionsiirtoon. Se on jo niin lähellä. Mutta kuitenkin niin kaukana. Yksi puhelinsoitto voi romahduttaa koko maailmani. Tästä tulee pitkä päivä.

2 kommenttia:

  1. Hei,

    Ajattelin linkittää sinulle erääseen blogikirjoitukseen.
    http://kauankaivattu.blogspot.fi/2013/07/ala-stressaa.html

    En saa suoraa linkkiä, mutta kyseessä siis blogi nimeltä Kauan kaivattu ja siellä kirjoitus Älä stressaa.

    Ko. henkilö siis on plussannut aika stressaavassa tilanteessa, joten en usko, että se stressikään yksistään ehkäisisi raskaaksi tuloa.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Rosuliina,

      Kiitos viestistä ja tsempeistä! Tuttu blogi, olenkin sitä seurannut jo pidemmän aikaa. Monet tosiaan tulevat raskaaksi todella stressaavissakin elämäntilanteissa. Se on siis mahdollista, kyllä. Ja se on helpotus tietää. Kukaan ei voi sanoa, että lakkaa stressaamasta, niin tulet raskaaksi. Tai voi sanoa, mutta se ei ole totta.

      En minäkään usko, että stressi yksistään ehkäisisi raskaaksi tuloa. Ihmiset stressaavat koko ajan eri asioista, mutta tulevat silti raskaaksi (tai siis osa tulee, osa ei). Uskon kuitenkin siihen, että osa on herkempiä stressin vaikutuksille eli toiset kestävät stressiä paremmin. Omalla kohdallani stressinsietokyky on viime vuosina selkeästi alentunut ja kehoni reagoi herkästi myös fyysisin oirein. Uskon siis, että stressin vähentämisellä (jos siinä onnistuu) voi olla positiivisia vaikutuksia joissain tapauksissa, mutta ei ehkä kaikilla. Jokainen tuntee oman kehonsa parhaiten. Kenenkään kohdalla stressin vähentymisestä ei voi ainakaan haittaa olla.

      Tämä elämäntilanne vaan on jo itsessään niin stressaava, ettei auta ajatella, että siinä olisi syy epäonnistumiseen. Sehän aiheuttaisi vaan lisää stressiä. :)

      Poista