Viikonloppu meni
odotellessa ja jännittäessä maanantaita ja tuloksia. Mies osti
hillomunkkeja symbolisena (ja humoristisena) eleenä, jotta kävisi
niin sanotusti munkki. Meditoin myös ensimmäistä kertaa
elämässäni, jotta rauhoittuisin. En tiedä oliko siitä mitään
apua. Aamulla vasta hermona olinkin.
Lääkäri soitti
kymmeneltä. Hänellä oli sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvät
uutiset olivat, että 15:stä munasolusta 10 oli hedelmöittynyt
normaalisti. Oikeastaan vain yksi ei ollut hedelmöittynyt ollenkaan.
Huonot uutiset olivat, että näistä kymmenestä vain yksi munasolu
oli jakaantunut normaalisti kahdeksansoluiseksi asti. Yksi! VAIN
yksi. En voi uskoa, että tämä on totta. Niin ironiselta kuin se
kuulostaakin, meille tuntuu käyneen ihan samalla tavalla kun siinä
kirjassa! Ensin näyttää hyvältä, ja munasoluja on enemmän kuin riittävä määrä. Mutta sitten niitä yhtäkkiä onkin vain yksi. Suurin osa soluista on epämuodostuneita, tai
jakaantuminen on pysähtynyt 4- tai 6-soluvaiheeseen. Näillä
kahdella viimeksi mainituilla on vielä toivoa, mutta kovin vähän.
Näyttää siis siltä, että pakkaseen ei saada MITÄÄN! Ei YHTÄÄN
alkiota. Piste.
Jotain
positiivista, jos tästä kaikesta saa irti, on se, että
lapsettomuuden syy taisi selvitä kertaheitolla. Toinen asia, jonka
vuoksi kannattaa yrittää jaksaa olla positiivinen, on se, että
meillä on kuitenkin se yksi alkio! Koska yksikin riittää. Sehän
on toki parempi kun ei yhtään. Nyt on vaan kauhea huoli sen yhden
sinnikkään alkion puolesta. Jaksaako se? Sen on pakko jaksaa! Se on
meidän ainoa mahdollisuutemme. Nyt oikeasti tarvitaan sitä ihmettä.
Merkkejä
hyperstimulaatiosta ei onneksi vieläkään ole, joten tuon
kallisarvoisen alkion viljelyä jatketaan edelleen ja jos kaikki
menee hyvin, tehdään alkionsiirto keskiviikkona. Se surettaa, ettei
pakkaseen saada näillä näkymin mitään. Jos en tule tästä
yrityksestä raskaaksi, joudutaan kaikki aloittamaan ihan alusta!
Taitaa olla pitkä ja kivinen polku edessä. Kivisempi kun osasin
arvatakaan. Ja ei, ei voi sanoa, että meillä olisi käynyt munkki.
Hei, kommenttini katosi ehkä äsken taivaan tuuliin. Uusi yritys.
VastaaPoistaOlin siis ehdottamassa, että voiko olla niin, että asiat ovatkin paremmin kuin olet ymmärtänyt?
Jos nimittäin ymmärsin oikein meidän ivf:n perusteella, nuo kahdeksansoluiset ovat superalkioita, ykkösluokkaa, joita läheskään kaikki ei saa yhtäkään.
Ja kuusi- ja nelisoluiset alkiot on kakkos- ja kolmosluokkaa, joita pidetään ihan tarpeeksi hyvinä myös pakastamiseen.
Esimerkiksi meille ei tullut yhtään ykkösluokan alkioita, vaan noita kakkosia ja kolmosia, ja kehuivat tulosta oikein lupaavaksi. Yksi siirrettiin ja viisi pakastettiin.
Moi Hilkka,
PoistaMinäkin olin ymmärtänyt, että alkioita on laatuluokissa yhdestä neljään (1-2 erittäin hyviä, 2-3 vähemmän kehityskelpoisia ja 4 ei kehityskelpoisia - suora lainaus suoraan Aarne I. Koskimiehen kirjasta Hedelmällinen rakkaus).
Meille lääkäri selitti, että on useita eri tapoja arvioida alkioiden laatua, eli tämä niistä vain yksi. Hän oli pisteyttänyt tuon meidän parhaan alkion luokkaan 2-3. Ykkösluokan alkioita näkee kuulemma todella todella harvoin. 4- ja 6-soluiset olisivat muuten varmaankin ihan pakastuskelpoisia, mutta kehitysaste ei vastaa sitä, mitä niiden tässä vaiheessa jo pitäisi olla, eli 8-soluisia. Keräyksestä on kuitenkin jo 3 päivää.
Ymmärsin, että niillä 4- tai 6-soluisilla ei ole mahdollisuuksia, elleivät sitten ota loppukiriä kehityksessään. Niinkin kuulemma voi joskus käydä. Tällä hetkellä vaikutti siltä, että ne olivat pysähtyneet tuohon soluvaiheeseen, eivätkä siitä enää eteenpäin jakaannu ja silloinhan niistä ei voi mitään tulla.
Mutta voi siis olla, että olin ymmärtänyt nuo solujen ja luokkien vastaavuudet väärin.
VastaaPoistaTärkeintä: teillä on yksi superalkio ja vauvaan tarvitaan vain yksi. Peukut on pystyssä.
Toivotaan, että se on sisukkuudeltaan ns. superalkio, vaikka ei ainakaan meidän klinikan käyttämässä luokituksessa ykkönen ollutkaan. :)
PoistaHeippa. Olen seuraillut blogiasi taustalta jo jonkin aikaa. Haluaisin tsempata sinua, sillä meillä kävi ensimmäisen (09/13) IVF:n kanssa lähes samanlailla kuin teilläkin. Ollaan selittämättömästi lapsettomia. Stimulaatio meni yllättävän kivuttomasti, punktio myös. Saalis oli hyvä, 13 solua joista valtaosa yllättäen epäkypsiä. Näistä soluista hedelmöittyi 10 mutta vain yksi oli 8-soluinen, toiseksi ja kolmanneksi parhaat 6- ja 7-soluisia. Loput kärsivät epäkypsyydestään ja lopettivat jakautumisen. Tuoresiirrosta tuli valitettavasti nega eikä PAS:iin päästy koska kumpikaan alkio ei selvinnyt sulatuksesta. Mieli oli luonnollisesti maassa ja pidettiin hetkonen hengähdystaukoa.
VastaaPoistaNyt on jälleen stimulaatio päällä ja perjantaina punktio. Tällä kertaa lääkkeitä vaihdettiin (Puregonista Menopuriin) ja ainakin toistaiseksi vaste vaikuttaa paremmalta. Lääkärimme sanoikin, että ensimmäinen IVF on aina jonkin sortin ihmiskoe sillä vasta sen jälkeen nähdään miten keho ja solut reagoivat lääkkeisiin. Edellisestä kerrasta viisastuneesta kasvatamme munasoluja nyt edellistä kertaa isommiksi (ja siltä tuolla mahanpohjassa tuntuukin..) jotta olisivat kypsiä keräyksessä.
Toivotan sinulle jaksamista, pidä lippu korkealla sillä todellakin - se yksi riittää onnistumiseen.
-Epa
Kiitos Epa tsempeistä ja kannustuksesta! Ja siitä kun jaoit oman tarinasi täällä.
PoistaTeillähän on tosiaan käynyt melkein samalla tavalla. Tosi harmi kuulla, että vaikka siirtoon pääsittekin, siitä ei raskaus lähtenyt alulle. Ehkä lääkärisi on ollut oikeassa, epäonnistuneen yrityksen jälkeen ollaan sentään vähän viisaampia ja voidaan tehdä korjausliike. Kyllähän mekin paljon arvokasta tietoa tästä saadaan. Se, mikä vähän lohdutti, oli se, että lääkäri sanoi, että munasolujen laatu voi vaihdella joskus eri kierroissa. Eli jos nyt kävi näin, seuraavalla kerralla tilanne voi olla täysin toinen. Ensimmäinen IVF-hoitokierto saattaa herätellä sieltä kuulemma uusia hyviä, kehityskelpoisempia soluja esiin.
Kysyin, voiko mitenkään itse vaikuttaa solujen laadun parantamiseen. Kaikkein eniten lääkärini mielestä vaikuttaa stressi (yllätys-yllätys). Pitää olla tasapainoinen ja hyvä olla, niin kehokin toimii paremmin. No eikös me tämä jo tiedetty? :) Helpommin vaan sanottu kun tehty.
Kovasti onnea ja jaksamista uuteen yritykseen! Pidän peukkuja, että tällä kertaa onnistuu!