Joku viisas on
joskus sanonut, että jos jokin voi mennä pieleen, se
todennäköisesti myös menee. Näinhän siinä juurikin kävi. Se
pelätty soitto sitten kuitenkin tuli, vaikka kuinka toivoin muuta.
Iltapäivällä, melkein kun olin jo luullut pääseväni pälkähästä.
Ensimmäistä kertaa elämässäni toivoin, että langan toisessa
päässä olisi puhelinmyyjä. Mutta ei, se oli lääkärini, jolla ei ollut kerrottavanaan kovinkaan hyviä uutisia. Itse asiassa ne olivat huonoja uutisia. Hyvät uutiset soitettiin tänään
jollekin muulle.
Paras alkiomme,
eilen 8-soluinen, on tiputtanut 2 solua kyydistä ja muuttunut
takaisin 6-soluiseksi! En tiennyt, että sellainen voi olla edes
mahdollista!!! Toinen, hitaampi 4-soluinen, jonka arveltiin jo
pysähtyneen, on sentään jatkanut kehitystään 6-soluiseksi.
Senkin pitäisi kyllä olla jo 8-soluinen, enemmänkin. Mutta se
sentään kasvaa, toisin kuin toinen, joka vain kutistuu!
Pieni toivonkipinä
vielä on, että pääsen huomenna alkionsiirtoon, mutta onhan se
karu totuus, ettei kumpikaan mitään laatualkion standardeja täytä.
Vähän pelottaa lopputulos, jos jompikumpi näistä alkioista
päädytään siirtämään. Ihme on, jos siitä raskaaksi tullaan.
Yhtä paljon pelottaa se, että mitä jos ei siirretäkään mitään!?
Yritä tässä nyt sitten olla toiveikas!
Pidän kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että siirtoon pääsisitte! Tiedän tuon tunteen, se on aivan raastava. Meillä on takana kaksi tuoresiirtoa ja kaksi PAS:ia, eikä onnistumista. Ne aamupäivät, kun pelkää puhelimen soivan, ovat olleet ehkä stressaavinta aikaa hoidoissa. Sydän hakkaa, kädet hikoavat, mihinkään ei voi keskittyä, ruoka ei maistu etc. Nyt meidän kahdelle pakastealkiolle suunnitellaan pitkää viljelyä ja stressaan sitä jo nyt. Selviävätkö ne tai edes toinen sulatuksesta, entä viljelystä. Voi kun sen odotusvaiheen yli voisi vain nukkua! Tsemppiä oikein kovasti! Ehkä hyvä uutinen soitetaan seuraavaksi teille :)
VastaaPoistaKiitos, Justiina!
PoistaVarmaankin sinun peukkujesi ja varpaidesi ansiosta siirtoon päästiin! ;) vaikka huonolta tosiaan ensin näytti.
On tämä elämä kyllä aikamoista odottelua odottelun perään. Ensin odotellaan, että päästäänkö siirtoon, odotellaan puhelua, ja sitten odotellaan testipäivää... Tosi ikävää, että teillä ei ole noin monesta hoidosta huolimatta vielä saatu raskautta alulle. Pitkä viljely on joissain tapauksissa viisasta, ja meidänkin kohdalla siitä saatiin paljon hyödyllistä tietoa, ja olen siksi tyytyväinen, että se tehtiin. Mutta se tosiaan on tosi piinaavaa pelätä, selviävätkö alkiot niin pitkälle. Ja jos ei oltaisi päästy siirtoon ollenkaan, olisin ehkä ollut eri mieltä. Sitä alkoi jo miettimään, olisiko sittenkin pitänyt tehdä se siirto jo silloin kolmantena päivänä, jolloin se paras solu oli 8-soluvaiheessa kuten kuuluikin... että jos se siellä luonnollisessa ympäristössään kasvaisi kuitenkin paremmin kuin laboratorio-olosuhteissa..? Tsemppiä tuleviin hoitoihin! Toivon teillekin jonain päivänä lähiaikoina puhelua, jossa tulee pelkästään hyviä uutisia!
En minäkään tiennyt, että tuo on mahdollista. Jotenkin järkyttävää, ei löydy muita sanoja, kuin että olen todella pahoillani. Toivon kovasti, että pääsette kuitenkin huomenna siirtoon ja ihmeitä sittenkin tapahtuisi! Koita jaksaa, voimia sinne!
VastaaPoistaKiitos, siirtoonhan sitten lopulta kuitenkin päästiin. Vaikken ikinä uskonut. Nyt vielä toivotaan sitä ihmettä.
Poista